Suomalaisessa yhteiskunnassa on viime vuosina ollut esillä kestoaihe. Vihasta on riittänyt puhetta vuosiksi. Tämänkin lehden palstoilla on ollut monta vihaa käsittelevää kirjoitusta.
Mikä kumma sitten oikein on, vaikka viha havaitaan pelottavaksi, elämää rikki repiväksi. Kuitenkaan siihen ei tunnu löytyvän ratkaisua.
Yhteiskunnan säännöt ovat tarpeelliset ja ne on annettu elämän ohjeiksi. Mutta miksi ne eivät pure? Laki ja säännöt voivat toteutua silloin, kun ihmisen sisin – hänen arvomaailmansa – sisäistää ne. Nollatoleranssi vihan ja kiusaamisen suhteen olisi hyvä asia, mutta vihasta päästään irti vasta silloin, kun ihmisen arvomaailma muuttuu.
Ihmisen arvomaailma alkaa ajatuksista. Mitä ajattelet, on ensimmäinen perusta elämässä. Kun ajatuksissa on vihaa, se vähitellen muuttuu sanoiksi ja teoiksi. Ihmisen pahuutta ilmentävää vihaa ei voiteta millään muulla kuin ihmisen muuttumisella. Vihan rinnalle tulee kristillisen uskon opetus pyrkiä rauhaan ja rakkauteen. Vain näin viha voitetaan.
Yhteiskunnassamme on tällä hetkellä omituinen vire. Kirkosta erotaan. Tämähän tarkoittaa kirkolle vieraan arvomaailman tunkeutumista yhteisöömme. Käytännössä se on kristillisen arvomaailman tukehduttamista. Tällainen ympäristö sallii vihan. On hyvä ymmärtää, että pahaa vastaan taistelu kuuluu kristilliseen arvomaailmaan.
Joulun sanoma iskee kuin terävä miekka ihmisen sydämeen ja haluaa poistaa elämää myrkyttävän voiman ja tuoda rauhan ja lähimmäisen arvostuksen tilalle. Tästä alkaa joulu ja vain joulu voi viedä vihan pois.
Mirja Miettinen
