Luotto meni

Mietipä tuntemuksiasi, jos ystäväsi, puolisosi tai työkaverisi pettää törkeästi luottamuksesi. Reagointitapoja on monia. Mikään niistä ei ole ainoa oikea. Mikä niistä on sinun?

Kerrasta poikki. Siinä ei anteeksipyynnöt eivätkä selittelyt enää auta. Olet kuin hauras antiikkinen ruukku, johon tuli sellainen särö, ettei sitä mikään superliima korjaa. Koskaan et enää voi luottaa. Hän on aina valehtelija ja petturi. Kymmenienkin vuosien perästä muistat, mitä se roisto sinulle teki. Tähän voit jäädä kiinni. Näin kokevia katkeria (usein miehiä) istuu kaljakuppilat täynnä toistaen tarinaa uudestaan ja uudestaan.

Potut pottuina. Ensi reaktiosi on, että tämän hän vielä saa maksaa. Vieraissa on helppo käydä, mutta muun kostamisen keksiminen voikin olla vaikeampaa. Totta kai tällaisen kaunan kantaminen stressaa itseäsikin. Kuinka paljon se haittaa normaalia kanssakäymistäkin: aina kun näet pettäjän, ajattelet yhä koston elävän. Odotapa vain – tilaisuuksia vielä tulee. Ollaanko silloin tasoissa, sen näkee sitten. Vai alkaako tästä verikoston kierre?

Aika hoitaa. Kun muistelet tapahtumia jälkeen päin, usein käy niin, että niihin liittyvät tunteet haalistuvat. Mitä kauempana asia on, sitä vähemmän se merkitsee. Yleensä tulee niin paljon muuta pohdittavaa. Paljonko sinä tarvitset aikaa unohtaaksesi ja anteeksi antaaksesi? Riippuu tietysti siitä, kuinka pahasti sinua loukattiin. Riittääkö viikko, pari, kuukausi, puoli vuotta?

Luottamus ansaitaan. Voihan sitä ajatella, että se mitä sinulle tehtiin, oli vain vahinko. Ajattelemattomuus tai tarkoitus ei ollut niin paha miltä näytti. Voithan antaa sille roistolle mahdollisuuden palauttaa luottamus. Voit antaa hänelle ikään kuin koeajan. Montako kertaa hänen on osoitettava olevansa taas luottamuksen arvoinen? Riittääkö kerta? Voisiko kolmesta jo antaa anteeksi?

 

Millainen on sinun ihmiskäsityksesi? Onko se myönteinen vai kielteinen? Negatiivisesti kun ajattelee, niin kanssaihmiset ovat pääsääntöisesti valehtelijoita, laiskottelevia, toisia hyväksi käyttäviä, kiittämättömiä, varastelevia. Jos olet esimiesasemassa, eipä olisi hauska olla alaisesi. Et paljon innosta etkä kannusta.

Positiivisesti ajatteleva taas pitää muita rehellisinä, ahkerina, parhaan taitonsa mukaan toimivina, muidenkin parasta toivovina, sosiaalisina. Hän pitää kaikkia lähtökohtaisesti luotettavina, kunnes kanssaihminen itse rikkoo luottamuksen. Se on aina pettymys. Jos pettymyksiä tulee liikaa, positiivinenkin kyynistyy ja siirtyy vähitellen negatiiviseksi. Eihän sitä toivoisi.

Ajattelepa nyt, että jos se olitkin sinä, joka aiheutit sen pettymyksen. Mieti sitä.