1950-luvun kasvatuslaitos oli paikka, johon lapsi vietiin pakon edessä. Laitoksissa vallitsi armeijamainen kuri, ja ruumiillinen kuritus oli tuiki tavallista. Ei hyväksikäyttökään harvinaista ollut.
Ruotsissa on alettu maksaa korvauksia kasvatuslaitoksissa olleille. Suomessakin sosiaali- ja terveysministeriö tutkii asiaa.
Kotimaisen kirjallisuuden kentällä aihepiiri on kuitenkin jäänyt melko lailla pimentoon. Tässä mielessä Jorma Viikin esikoisromaani Kuksteri on pirteä päänavaus.
Kirja valottaa kasvatuslaitoksen karuja elinolosuhteita totuudenmukaisesti. Kuksteri perustuu hyvin pitkälti kirjoittajan omiin lapsuuden ja nuoruuden kokemuksiin, vaikka kyseessä onkin fiktiivinen romaani.
– Kaikki, mitä kirjassa tapahtuu, on totta, sanoo Jorma Viiki.
– Nimet on muutettu ja kaikki ei ole tapahtunut minulle, mutta totta tapahtumat ovat yhtä kaikki.
Juopon muusikkoisän ja häijyn äitipuolen kasvattama päähenkilö Tarmo ajautuu pahoille poluille. Hän on fiksu nuorimies, mutta huoltajien kurjan kohtelun ja välinpitämättömyyden sekä erinäisten pikkurikosten seurauksena Tarmo sijoitetaan kasvatuslaitokseen Mikkeliin.
Suuri osa romaanista kuvaa elämää kasvatuslaitoksessa. Kuksteri kertoo, miksi laitokseen jouduttiin, minkälaista siellä oli ja kuinka kasvatus onnistui.
Romaanin julkaisee Myllylahti, ja se ilmestyy elokuussa.
Ei mitään ruikuttamista
Jorma Viiki sanoo, että hän haluaa viimeiseen asti välttää kaikenlaista ruikuttamista ja säälin kerjäämistä.
– Haluan kertoa asioista niin kuin ne olivat, kuvailla tapahtunutta. En halua korostaa oman elämäni vaikeutta enkä koe olevani yhteiskunnan uhri. On sitä kauheampiakin elämäntarinoita maailma täynnä.
Kuinka kasvatuslaitoksen lapsille sitten kävi? Aikuisiällä Viiki ei ole tavannut yhtäkään laitoksen kasvattia. Yhden kanssa hän kävi jonkin aikaa kirjeenvaihtoa. Monille heistä on käynyt huonosti.
– Musiikki pelasti minut,Viiki sanoo.
Viiki on tehnyt elämäntyönsä musiikin parissa. Ammattimuusikon uran hän aloitti Tanskassa, ja elämänsä aikana Viiki on soittanut lukuisissa yhtyeissä pitkin poikin Eurooppaa. Suomessa hän on keikkaillut esimerkiksi Finnhits-artistien bändeissä.
Lempäälässä Viiki on asunut vuodesta 1974 asti, miltei 40 vuotta. Monelle täkäläisille hän on tullut tutuksi soitonopettajan työnsä kautta.
Lempäälä-opiston piiristä kirjailijaksi
Jorma Viiki on aina kirjoittanut ja lukenut paljon. Hän lainasi kirjastosta ensimmäiset kirjansa viisivuotiaana. Kirjoittamista tuli harjoiteltua, kun Viiki nuorena miehenä rustaili kymmensivuisia rakkauskirjeitä tyttöystävilleen.
Haave kirjailijuudesta alkoi muuttua todeksi vasta, kun Viiki meni mukaan Lempäälä-opiston kirjoittajapiiriin.
Viiki toi kokoontumisiin kirjottamiaan novelleja. Kurssin vetäjä kirjailija Sari Peltoniemi innostui teksteistä ja rohkaisi Viikiä kirjoittamaan kokonaisen romaanin. Hän myös lupautui auttamaan kielenhuollossa.
Viiki lähetti Kuksterin käsikirjoituksen seitsemällä kustannusyhtiölle. Kuusi vastausta kuului jotakuinkin niin, että teos ei valitettavasti sovi kustannusuunnitelmaamme.
Myllylahti kuitenkin kiinnostui Viikin koskettavasta tarinasta. Kustannussopimus solmittiin miltei heti.
Jos Kuksteri käy kaupaksi, Viiki toivoo saavansa julkaista trilogian kaksi seuraavaa osaa. Toinen osa kertoo Tarmon elämästä siirtolaisena ja kolmas valottaa tavallisen keikkamuusikon arkea.
