Ikinä en ole kokenut vastaavaa, mitä korona-epidemia on saanut aikaan. Ei ole kauaakaan, kun luimme mediassa viruksesta, joka levisi Kiinassa sairastuttaen tuhansia. Nyt kyseinen virus on levinnyt myös muualle ja saanut koko maailman tolaltaan. Valtiot ovat sulkeneet rajojaan, ihmisten liikkumista rajoitetaan ja yrityksiä yritetään pitää hengissä tukitoimin. Korona on paitsi horjuttanut globaalia tasapainotilaa myös surmannut ihmishenkiä huolestuttavalla tahdilla. Italiassa uhriluvut ovat jo Kiinaakin suuremmat. Tilanne on vakava, sillä lääkettä tai rokotetta ei ole.
Suomessa hallitus julkisti 16.3. vallitsevan poikkeusolot ja samalla viikolla käyttöön otettiin valmiuslaki, joka mahdollistaa kansalaisten vapauksien rajoittamisen. Myös Suomi sulki ulkorajansa, koulut siirtyivät etäopetukseen, kirjastot menivät kinni, sosiaalisia kontakteja tulee välttää ja kaiken tämän ohella sairaalat ovat valmiina vastaanottamaan korona-potilaita, pahimpaan varautuneina. Tilanne on yllättänyt kansalaiset, sillä kaikki on tapahtunut niin nopeasti. On vaikea uskoa tapahtunutta todeksi ja tuntuu enemmänkin siltä kuin olisimme keskellä scifi-elokuvaa.
Korona-virus herättää ihmisissä monenlaisia tunteita. Jotkut ovat pelon valtaamia, kun taas toiset ottavat asian rennommin. Pettymystä aiheuttavat perutut menot, ärtymystä se, että koronaa tulee nyt joka tuutista. Moni turhautuu ja tylsistyy, kun tekeminen on rajoitettua ja kotona pitäisi malttaa pysyä. Yksinäisyyttä korona varmasti lisää, kun ystäviä ja tuttuja ei voi tavalliseen tapaan tavata.
Miten tästä sitten selvitään, kun rajoitteet tuntuvat kurjilta ja tartuntaa saa pelätä? Vastaus on yksinkertainen: yhdessä. Olemme kaikki samassa tilanteessa ja jokainen kokee varmasti paljon samoja tunteita ja ajatuksia. On hyvä muistaa tilanteen vakavuus, sillä ei meitä huvikseen rajoiteta. Kyseessä ei ole vain minä itse ja oma hyvinvointini. Vanhusten ja riskiryhmien turvallisuus on taattava, sillä heille tauti on vakavin. Rajoituksilla halutaan vain parastamme.Noudattamalla hallituksen antamia ohjeita voimme estää koronan pahempaa leviämistä. Vielä meillä on siihen mahdollisuus. Emme varmastikaan halua Italian kaltaista tilannetta Suomeen.
Tilanteessa on valoisatkin puolensa. Ihmiset ovat alkaneet liikkua enemmän luonnossa, mikä on tilaisuus löytää mahdollisesti hukattu luontosuhde. Nyt meillä on myös enemmän aikaa perheelle, itsellemme sekä asioillemme kotona. Voimme keskittyä pitämään huolta lähimmisistämme, mutta myös omasta hyvinvoinnistamme. Hyvää on myös se, että ihmiset ovat oppineet hyödyntämään etäyhteyksiä: etätyöt, -konsertit, -jumalanpalvelukset jne. Aikaa säästyy jä ympäristökin kiittää, kun kulkeminen vähenee.
Tällä hetkellä kukaan ei tiedä, kauanko tämä tulee kestämään. Varmaa kuitenkin on, että COVID-19 muuttaa yhteiskuntaamme merkittävästi.
Kirjoittaja on lempääläinen nuori.
