MTK-Pirkanmaan toiminnanjohtaja Visa Merikoski kehottaa suomalaisia ostamaan kotimaisia elintarvikkeita – suomalaisen ruoan suosiminen turvaa omavaraisuutemme

MTK-Pirkanmaan toiminnanjohtaja Visa Merikoski teroittaa, että työvoimahuolet koskettavat vain osaa tiloista. Työvoimaa tarvitsevat nimenomaan marjatilat sekä avomaan vihanneksia tuottavat tilat. (Kuva: Markku Vuorikari / Maaseudun Tulevaisuus)
MTK-Pirkanmaan toiminnanjohtaja Visa Merikoski teroittaa, että työvoimahuolet koskettavat vain osaa tiloista. Työvoimaa tarvitsevat nimenomaan marjatilat sekä avomaan vihanneksia tuottavat tilat. (Kuva: Markku Vuorikari / Maaseudun Tulevaisuus)

MTK-Pirkanmaan toiminnanjohtaja Visa Merikoski toppuuttelee viimeviikkojen valtakunnallisia uutisia, joiden mukaan maatilat ja maanviljelys olisivat isossa kuvassa pahassa pulassa työvoiman suhteen. Hän korostaa, että huoli koskettaa pääasiassa avomaan vihanneksia tuottavia tiloja sekä marjatiloja. Hyvä uutinen on, että viljelijät pääsevät pelloilleen etuajassa. 

Suomessa eletään historiallista poikkeusaikaa koronapandemian takia.

MTK-Pirkanmaan toiminnanjohtaja Visa Merikoski toivoo, että maailmanlaajuinen kriisi herättäisi suomalaiset ymmärtämään ja arvostamaan omavaraisuuden korvaamattoman tärkeyden.

– Olemme kohdanneet omavaraisuuden välttämättömyyden muun muassa suojavarusteiden kuten hengityssuojainten niukkuutena ja hankintaongelmina. Samanlainen haaste koskee myös puhtaasti kotimaista ruokaa, maassamme valmistettavia elintarvikkeita. Meidän on huolehdittava ja turvattava kansallisen elintarvikeketjumme toimivuus kaikissa olosuhteissa.

Merikoski korostaa, että jokainen kansalainen voi toimia niin takuuvarman elintarvikeketjun kuin puhtaan kotimaisen ruuan puolesta.

– Tämä tapahtuu arjessa valintoja ja hankintoja tehdessä. Suosimalla joutsenmerkillä varustettuja tuotteita vahvistamme omavaraisuuttamme.

Merikoski odottaa, että suomalaiset kävisivätkin nyt perusteellisen yhteiskunnallisen keskustelun omavaraisuuden välttämättömyydestä. Kansallisena haasteena on esimerkiksi maatalouden kannattavuuden vahvistaminen.

– Meillä on tuudittauduttu käsitykseen, jonka mukaan Suomi on niin rikas ja vauras maa, että se saa kaikissa olosuhteissa rahalla elintarvikkeita ulkomailta. Ruokahuoltomme on toiminut toistaiseksi katkoksitta, mutta sen vaurioituminen on mahdollista.

– Onneksi säät eivät ole olleet maanviljelyksen kannalta epäedulliset näinä poikkeuskuukausina.

Merikoski painottaa, että ruoantuotanto jos mikä on kaikissa olosuhteissa elintärkeä toimiala.

– Jos valtiot sulkisivat rajat isosti maailmalla, Suomi kyllä pystyisi sinnittelemään talven ylitse. Muun muassa käyttämästämme lihasta 80 prosenttia on kotimaista. Varastoissamme on paljon aikaisempien satokausien viljaa. Tähän kansakuntamme on oppinut vaikeina aikoina.

Työvoimapulasta harhaanjohtava kuva

Valtakunnallinen media on kertonut pandemian vaikutusjutuissaan, että maatalous potisi ja kärsisi suurta työvoimapulaa. Työvoimahaaste on niputettu koskettamaan kaikkia tuotantosuuntia.

MTK-Pirkanmaan toiminnanjohtaja Visa Merikoski sanoo uutisoinnin antavan väärän kuvan maatalouden tarvitsemasta työvoimasta.

– Esimerkiksi meillä Pirkanmaalla vallitsee varsin normaali työ- ja työllisyystilanne maatiloilla. Huomionarvoista on, että perinteisiä tuotantosuuntia harjoittavilla tiloilla työntekijätilanne on turvallisen vakaa.

– Alkutuotannosta elävillä tiloilla työvoimakysymykset ovat hyvällä tolalla. Niillä on perinteisesti turvauduttu sukulaisiin ja naapureihin. Isäntäväet saavat vakioihmiset ruuhkahuipuiksi apuun. Keskeistä on ymmärtää, että tiloilla on oltava varmuus niiden tarvitseman työvoiman saatavuudesta.

Merikosken mukaan aito huoli työntekijöistä koskettaa etupäässä avomaan vihanneksia kasvattavia tiloja sekä marjatiloja. Niitä on Pirkanmaalla etenkin Pälkäneen seudulla ja Hämeenkyrön tienoolla.

– Kollegojeni kanssa keskustellessa esille on noussut, että työntekijähaaste koskettaa erityisesti marja-aittojamme eli Etelä-Savon, Pohjois-Savon sekä Varsinais-Suomen maakuntia.

– Se, että maamme rajat on suljettu, heittää pelon nimenomaan vihannes- ja marjatilojen kausityövoiman riittävyydestä ja oikea-aikaisuudesta. Sadon kypsyessä ja valmistuessa tiloilla tarvitaan kuumeisesti taitavia käsipareja. Poiminta- ja korjuutyö on ruumiillisestikin hyvin vaativaa.

Merikosken mukaan marja- ja vihannestilojen käyttämät työntekijät tulevat pääasiassa Ukrainasta ja Valko-Venäjältä sekä Virosta.

– Tuiki tavallista on, että työntekijät palaavat kerta toisensa jälkeen uudelleen. Jos joku jää pois, hänen tilalleen astuu työporukalle tuttu henkilö. Porukat täydentävät itse itseään. Nämä ahertajat ovat kiitettävän uskollisia.

Merikoski herättelee, ettei suomalaisten saaminen marja- ja vihannestiloille ole aivan yksinkertainen juttu.

– Ammattitaito konkretisoituu tehokkuutena ja nopeutena sekä tarkkuutena. Juttu on sorminäppäryydessä, ahkeruudessa ja rutiinissa.

Kevättyöt nopeasti käyntiin

MTK-Pirkanmaan toiminnanjohtaja Visa Merikoski sanoo, että maanviljelijät pääsevät näinä aikoina pelloilleen.

– Jos sääolosuhteet pysyvät otollisina, tilojen kevättyöt käynnistyvät hyvin nopeasti. Kasvukausi starttaa puolestaan heti, kun ympärivuorokautinen lämpötila pysyttelee +5 asteessa.

Merikosken mukaan ainoa iso uhka olisi takatalvi, mutta sen mahdollisuus on kovin vähäinen.

– Olennaista on, ettei maa ole roudassa. Maassa on kosteutta riittävästi viime syksyn jäljiltä.

Merikoski sanoo, että tämänhetkinen maatalouden näkymä on kannustavan myönteinen.

Pälkäneläisen Niitty-Seppälän isäntä Jukka Kittilä korostaa, että jos hän ei saisi noin 70 varsinaista ulkomaalaista työntekijää sadonkorjuuseen, heittäisi tämä huomattavia haasteita. Vastoin yleistä luuloa mansikanpoiminta ei ole työtä, jota jokainen osaisi tai pystyisi tekemään. (Kuva: Sydän-Hämeen Lehden arkisto)
Pälkäneläisen Niitty-Seppälän isäntä Jukka Kittilä korostaa, että jos hän ei saisi noin 70 varsinaista ulkomaalaista työntekijää sadonkorjuuseen, heittäisi tämä huomattavia haasteita. Vastoin yleistä luuloa mansikanpoiminta ei ole työtä, jota jokainen osaisi tai pystyisi tekemään. (Kuva: Sydän-Hämeen Lehden arkisto)

Valtiolle avusta kiitosta

Pälkäneläinen Niitty-Seppälä on maankuulu marja- ja vihannestila. Se tuottaa muun muassa mansikkaa, vadelmaa, varhaisperunaa, hernettä, kaalia, tilliä sekä porkkanaa.

Isäntä Jukka Kittilä on huolissaan, että tila saa välttämättömät avaintyöntekijänsä ja mansikanpoimijansa tulevaksi kesäkaudeksi.

Kittilä kiittää valtiota toimista, joilla se avustaisi muun muassa marja- ja vihannestilojen työvoiman turvaamista.

– Valtio ei lennätä työvoimaa Suomeen, vaan työnantajat toimisivat maksumiehinä. Näin ollen jokainen maksaa työntekijöidensä lennot maahamme. Valtio avustaisi lentojen järjestämisessä. Kaikki on kuitenkin tässä vaiheessa epävarmaa.

– Maahan tuominen koskisi tässä vaiheessa vain noin 1 500 työntekijää, jotka ovat tiloilla avainasemassa. Meille Niitty-Seppälään tämä tarkoittaisi neljää työntekijää, joilla on pitkä työkokemus tilallamme, ja heiltä sujuvat moninaiset kevättyöt itsenäisesti rutiinilla ja ammattitaidolla.

Kittilän mukaan Niitty-Seppälässä on perinteisesti avaintyöntekijöitä, joiden pestit kestävät kolmesta kuukaudesta viiteen kuukauteen. Mansikanpoimijat ovat töissä kaudesta riippuen kahdesta kahteen ja puoleen kuukauteen.

– Jos en saisi neljää avaintyöntekijää, se tietäisi minulle itselleni kiireistä ja raskasta alkukautta sekä kohtuuttoman pitkiä työpäiviä. Osa töistä olisi pakko jättää tekemättä, jos valmiiksi ammattitaitoista henkilöstöä ei ole saatavilla.

– Tietyt työt ovat sellaisia, että on mahdotonta tehdä itse työtä ja perehdyttää samalla uusia työntekijöitä. Uuden mansikkapellon tekeminen, istuttaminen, kastelulannoitus, rivivälien koneellinen niittäminen ja monet muut tehtävät ovat kaikki sellaisia töitä, joissa tarvitaan kokemusta ja taitoa. Näistä osa on myös sellaisia töitä, joita ei yksin pysty edes tekemään. Esimerkiksi uuden mansikkapellon rakennustyöt vaativat ammattitaitoa sekä vähintään kolmen jo valmiiksi osaavan ihmisen työpanoksen. Työssä käytetään paljon erikoiskoneita.

– Jos emme saisi noin 70 varsinaista ulkomaalaista työntekijää sadonkorjuuseen, sekin toisi huomattavia haasteita. Vastoin yleistä luuloa mansikanpoiminta ei ole työtä, jota jokainen osaa tai pystyy tekemään.

Kittilä muistuttaa, että mansikkaa pitää poimia joka päivä, satoi tai paistoi, oli kuuma tai kylmä.

– Mansikanpoiminnassa täytyy pitää huolta myös itse mansikkamaasta. Eli ei saa jättää poimintakypsiä mansikoita pensaaseen, sillä ne pilaantuvat nopeasti ja pilaavat äkkiä muitakin vielä kypsymättömiä marjoja.

– Mansikanpoiminnassa täytyy lisäksi huolehtia siitä, että vakkaan poimitaan vain hyvät, laatukriteerit täyttävät mansikat. Huonot marjat heitetään riviväliin.

– Mansikanpoiminnassa täytyy olla hyvät kädentaidot, sillä hidas poimija ei pääse urakkapalkoille. Mansikanpoiminnassa ei siis ole takuupalkkaa.

– Myös mansikan kauppakunnostus pakkaamossa tarvitsee kokenutta ja laatutietoista työvoimaa.

Määrä ei korvaa laatua

Isäntä Jukka Kittilä sanoo suoraan, että Ilman ulkomaalaisia kokeneita ja motivoituneita poimijoita kesästä tulisi erittäin haastava, sillä kokenutta kotimaista työvoimaa ei ole paljon saatavissa.

– Määrä ei korvaa laatua. Kokemattomia ja työtahdiltaan hitaampia poimijoita olisi otettava määrällisesti huomattavasti enemmän, jotta sama satomäärä saataisiin päivittäin pellosta ylös. Lisäksi valitettavasti kokemuksemme mukaan suomalaisten sitoutuminen koko satokauden kestävään poimintatyöhön on ollut huono. ­

– Olemme mahdottoman tilanteen edessä, mikäli työntekijät alkavat parin päivän jälkeen kokea työn liian raskaaksi. Näin ollen poimijoiden määrä pellolla vähenisi kesken hektisimmän satokauden. Myös mansikanpoimijoiden mahdollinen korkea vaihtuvuus kesken satokauden toisi omia lisähaasteita.

Mitä olemme oppimassa?

Niitty-Seppälän isäntä Jukka Kittilä sanoo, että koronapandemian vaikutukset ovat hyvin opettavaisia.

– Ainakin se on muistettava, että poikkeusolot ovat mahdollisia. Kansallisvaltioiden aika ei ole ohi. Kansallinen yhtenäisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne eivät ole menettäneet merkitystään.

– Poikkeusoloissa monet sopimukset, myös kansainväliset, menettävät merkityksensä. Maailma ei ole rajaton eikä Suomi kuulu kaikille. Ruuan omavaraisuus ja suomalainen maatalous sekä muu valmistava teollisuus onkin nykyaikaa ja tulevaisuutta, ei menneisyyttä. Maslow’n tarvehierarkian ylimmät portaat tulevat nopeasti rytisten alas, ja perusasiat nousevat arvoonsa, Kittilä listaa.

MATTI PULKKINEN