En tiedä, pidetäänkö kunnallisneuvoksia enää suurmiehinä. Viime vuosi-tuhannella näin oli kuitenkin asianlaita. Sen vuoksi oli mielenkiintoista lueskella kunnallisneuvosten Raimo Sirénin ja Olli Viitasaaren alkuvuonna julkaisemia muistelmia. Mielenkiintoa lisäsi se, että olen voinut seurata kummankin neuvoksen kunnallispoliittista uraa alusta asti.
Oli hyvä, että kirjat ilmestyivät näin lähekkäin. Nyt on mahdollista verrata kahta erilaista tarinaa samasta ajasta, mikä kattaa yli kolmekymmentä vuotta vuosituhannen vaihteen molemmin puolin.
Kirjassaan kumpikin kunnallisneuvos paljastaa itsensä: ajatuksensa, oppinsa ja tietonsa. Valokuvat todistavat, miltä neuvokset näyttivät valtansa huipulla. Mukana olleille tässä ei ole mitään uutta. Mutta nyt muutkin voivat nähdä, millä opeilla ja tiedoilla Lempäälän kuntaa ja kuntalaisia on hallittu.
Raimo Sirénin kirja ansaitsee muutaman huomion. Siren paljastaa ihmis-käsityksensä oppimisprosessin kirjoittaessaan, että ilman sitä (kunnallispolitiikkaa) en ymmärtäisi eri ihmisten tarpeita ja ajatuksia niinkin moni-puolisesti kuin nyt teen.
Tämä todistaa, että kunnallispoliitikko on erityinen ihmislajinsa. Raimo Sirén kertoo poliittisista peleistä, pelisilmästä, taisteluista, voitoista ja tappioista. Tavallinen ihminen ei välttämättä haluaisi kotikuntaansa johdettavan tällä tavalla. Itse en kunnan luottamustehtävissä tuntenut itseäni poliitikoksi.
Lempäälän seurakunnan päätöksenteossa Raimo Sirén määrittelee toimintansa tarkoituksen seuraavasti: ”Omassa päätöksenteossani hengellisyys toteutuu arvojeni pohjalta ja halussa luoda seurakunnan toiminnalla hengellistä iloa seurakuntalaisille.”
Raimo Sirén tai kukaan poliitikko ei ole luonut ainakaan minulle hengellistä iloa. Puoluepoliittisten arvojen pohjalta ei mielestäni ole edes mahdollistakaan luoda hengellistä iloa.
Kirjansa lopussa Raimo Sirén toteaa, että valitettavan monelle kunnallispoliitikolle valta tuntuu olevan itseisarvo. Vaikka en ole Sirénin kanssa kaikista asioista samaa mieltä, niin tässä asiassa Sirén on oikeassa.
Olli Viitasaaren muistelmat ovat enemmän kuva- ja kiitoskirja vailla sen syvällisempää sisältöä. Sanotaan, että yksi kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa. Tässä tapauksessa melkein sata kuvaa kertoo paljon enemmän.
Markku Leino
varatuomari, Lempäälä