Lempäälän ja Vesilahden helmikuista hiihtokampanjaa ovat säät suosineet. Tosin päivälämpö ja yöpakkaset ovat kopertaneet ajoittain ladut turhan koviksi. Yksi myrskykin roskasi, mutta latukone ”imuroi”. Nyt taas ladut ovat kutsuvassa kunnossa.
Hiihtäjiä on laduilla näkynyt melko paljon, mikä onkin harvinaislaatuisen kampanjan tarkoitus. Takavuosien kansanhiihtoa jäljittelevä Hiihto -helmikuu aloitettiin jo viimetalvena. Erikoisen huono lumitalvi ei saanut väkeä toivotusti suksille, mutta nyt järjestäjät odottavat perustellusti parempaa osallistumista.
Valtakunnallisesti erikoisen operaation järjestäjinä ovat Lempäälän Kisa, Lempäälän kunta ja KKI, Vesilahden kunta sekä Vesilahden luonto ja polku. Toimintatapa on yksinkertainen ja vaatimus helppo: hiihtää helmikuussa missä vain viisi kertaa, merkata ne suorituskorttiin, palauttaa se 7. maaliskuuta mennessä – ja jäädä odottamaan hyviä arpajaisvoittoja.
Kortteja saa mm. latuvarsien postilaatikoista, kuntien palvelupisteistä, iltaisin jäähallin kahviosta ja päivisin Kisan samassa osoitteessa sijaitsevasta toimistosta, Sportia-Matista ja muutamista Ideaparkin myymälöistä. Niitä voi tulostaa myös kuntien tai Kisan kotisivuilta.
Suorituskortit palautetaan samoiin paikkoihin, ei kuitenkaan postilaatikoihin. Palauttaa voi myös sähköpostilla osoitteeseen LeKi@leki.fi
Idean isä Antero Korhonen odottelee jännittyneenä tulosta eli hiihtonsa kirjanneitten määrää.
– Hiihtäjien määrä on lisääntynyt muidenkin kuin minun silmissä. Olen tavannut useita hiihdon uudestaan tänä talvena aloittaneita. Joku hiihti viimeksi sotaväessä, ja monet naiset ovat keksineet hiihdon kuntolajikseen. Aika monet vanhemmat vievät saappaanvarren kokoisia lapsiaankin suksille.
– Toinen juttu on, kuinka moni hiihtäjistä innostuu ja rohkenee osallistumaan tähän helmikuun hiihtelyjen kirjaamisleikkiin. Viisi kertaa helmikuussa hiihtäviä on Lempäälässä ja Vesilahdessa tuhansittain – onhan peruskouluissakin hiihtoviikot.
– Aika moni kuitenkin hiihtelee laatikkojen ohi huomaamatta niiden tarkoitusta. Ehkä ajattelevat ettei se koske häntä… parempi olla pysähtymättä…Kaikki, joille olen kädestä pitäen ja rautalangasta vääntäen laatikon vieressä esitellyt kampanjan, ovat heti lähteneet mukaan ja kiitelleet.
Nurmella asuva Eeva Aalto tyttärensä Ainon kanssa kiinnostui Hakkarin punaisista laatikoista.
– Viidesti olemme jo hiihtäneet joten enää on täyttämisen ja palauttamisen vaiva. Hauska ja terveellinen kampanja, hiihtoa parempaa ja liki elämänpituista kuntoilumuotoa saa hakea.
Vesilahtelainen Matti Grönberg hiihti viikonvaihteessa Hakkarista Kuljun reittiä parikymmentä kilometriä. Metsätaipaleella ei laatikoita ole, joten kosketus helmikuun kampanjaan tuli vasta jäähallin kohdalla.
– Hiihtojen kirjaus takavuosien kansanhiihdon malliin sopii hyvin meikäläiselle, kun on jo ainakin se viisi kertaa. Minulla ei ole kilpahiihtotaustaa, mutta silti huvikseni spurttailen pitkien lenkkien lomaan. Tänä talvena on mittarissa jo ehkä 200 kilometriä, mutta ennen Pirkanhiihtoa tavoite on 500. Suhtautumiseni hiihtoon on stressitön, ja hiihdon jälkeinen olotila on parasta.
Grönbergin mielestä kuntohiihto on helpottunut, kun saatavilla on useanlaisia pitopohjasuksia. Kaikki pitävät, osa luistaa hyvin, osa ei. Hän osaa laittaa luistoa ja pitoa, mutta aika usein hiihtolenkki sujuu luistavin pitopohjavälinein.
