Joona Luoto hakee läpimurtoa Columbuksesta – liigafinaalit tuottivat LeKi-kasvatille uuden tilaisuuden valloittaa NHL

Jääkiekkoilja ehtii tiukan harjoittelusession keskellä myös nauttia kesästä. Joona Luoto katsastamassa Laukontorin mansikkatarjontaa.
Kuva: Juha Raunio

Yksi parhaista lempääläisjuurisista jääkiekon pelaajista juuri nyt on Joona Luoto. Vaikka ikää miehellä on vasta 24-vuotta, on lätkäuralle mahtunut jo monenmoista. Ura Tapparassa ja SM-liigassa urkeni kaudella 2016 – 17. Luodon tie vei kaudella 2019 – 20 NHL-seura Winnipegiin, missä asiat eivät sujuneet kuin konsanaan ”strömsöössä”. Paluu kotimaahan oli hyvä askel uralle ja etenkin huippuväkevä mennyt kausi Tapparassa tuotti hänelle uuden mahdollisuuden yrittää Pohjois-Amerikassa, tällä kertaa seurassa nimeltä Columbus Blue Jackets.

Luodon rooli Tapparan viime kauden kultajoukkueessa kirkastui etenkin pudotuspeleissä, missä hän oli koko liigan toiseksi tehokkain pelaaja ja voitti arvostetun Jari Kurri-palkinnon pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana.

L-V Sanomat kahvitteli Luodon kanssa Laukontorilla ja kyseli jääkiekkoilijan kesäkuulumiset.

Mitä kuuluu jääkiekkoammattilaisen heinäkuiseen arkeen?

– Kovaa treeniä. Harjoittelen yhdessä muiden tamperelaisjuuristen ammattilaisten kanssa olevassa porukassa. Treenikavereinani ovat muun muassa Patrik Laine, Sasha Barkov ja Henrik Haapala.

Kausi 2021 – 22 ja etenkin sen loppu oli sinulle huikean hieno, mitkä siinä jäivät itsellesi parhaina asioina mieleen?

– Suomen mestaruuden voittaminen totta kai ja omat onnistumiset pudotuspeleissä ilahduttivat myös. Tärkeimpänä kaikista oli,  että nautin taas täysin siemauksin jääkiekon pelaamisesta vaikeiden edelliskausien jälkeen.

Tampereen jääkiekkokausi mallia 2021 – 22 oli monestakin syystä ikimuistoinen, kun Hakametsästä siirryttiin Nokia Areenalle ja menestystä tuli molemmille seuroille ja kevään MM-kisoissa maajoukkueellekin. Miltä tuntui pelaajana olla mukana tällaisessa hypessä?

– Hienolta totta kai. Pelaaja aistii ilman muuta katsomon innokkuuden, fanit elivät sekä Hakametsässä että Areenalla hienosti mukana. Itseäni jopa vähän askarrutti, miten siirtyminen nostalgisesta Hakametsästä uudelle Areenalle sujuisi, mutta onhan uusi mesta aivan upea paikka.

Lempääläkin sai siivunsa jääkiekkomannasta, kun Marko Anttila toi kultaa olympialaisista ja MM-kisoista, sinä voitit liigamestaruuden plus CHL-hopean sekä lempääläinen Joni Lehto oli taustavoimana voittamassa Stanley cupia. Mikä selittää, että Lempäälä on jatkuvasti näin vahvasti esillä?

– Asioita on tehty Lempäälässä oikein. Fasiliteetit Hakkarissa ovat kunnossa, seuratoiminta on hyvää. Junnuilla ei pitäisi olla liian kiire vaihtaa LeKistä Tampereen seuroihin. Itse olin 14-vuotias, kun menin Tapparan C-junnuihin, hyvin ehti vielä siinäkin kohtaa.

Veljesi Oskari Luoto sai Tapparaan liigasopimuksen ja pelasi muutamia otteluita jo viime kaudellakin. Miltä tuntui olla veljen kanssa samassa joukkueessa?

– Hienolta, mutta samaan aikaan emme pelanneet liigaa, kun olin juuri silloin loukkaantunut. Toivottavasti pääsemme jossain kohtaa samaan joukkueseen jatkossakin.

Lähdet syyskuun alussa Columbukseen Yhdysvaltoihin. Kuinka paljon käytät googlea etsiessäsi tietoa, millaiseen paikkaan olet menossa?

– Rehellisesti sanottuna en juuri yhtään tai hyvin vähän. Tiedän kaupungista lätkäjoukkueen, en paljon muuta. Kaverini Laineen Pate pelasi siellä viime kaudella, toivottavasti hän jatkaa, pääsisin asumaan hänen luokseen. Muussa tapauksessa ainakin alku menee asuessa hotellissa. Olen ”jenkeissä” paljon pyörinyt, joten mitään kulttuurishokkia en tule kohtaamaan.

Kuinka paljon seuraat Lempäälän asioita?

– Seuraan paljonkin. Asuvathan vanhempani ja veljeni Lempäälässä, heihin pidän tiivistä yhteyttä. Olen hyvin kartalla Lempäälän urheilujutuista, LeKin nousua Suomi-sarjaan tervehdin ilolla. Hieno homma että edustuskiekkoilu on taas nousussa, toivottavasti joskus takaisin Mestikseen asti. Pelasin itse LeKissä liigan ekalla sopimuskaudellani monta peliä Mestistä ja sain hyvin peliaikaa ja ison roolin. Koin sen itselleni hyväksi kehitysaskeleeksi.

Olet nyt 24-vuotias. Missä näet itsesi kymmenen vuoden päästä?

–Toivottavasti pelaan vielä silloinkin jääkiekkoa, mutta saa nähdä. Pelityylini on sellainen, ettei koskaan tiedä, kuinka kauan ura ja kroppa kestävät. En mieti asioita eteenpäin juurikaan, elän hetki ja päivä kerrallaan. Minulla ei ole oikeastaan ole jääkiekossa mitään valtavia tulevaisuuden tavoitteita. Ensi kaudella toki haluan vallata vakipaikan Columbuksesta.