Tällä seudulla on apteekkeja Lempoisissa, Ideaparkissa, Sääksjärvellä sekä Vesilahdessa. Aukioloajat ovat yleisöystävällisiä ja asiakaspalvelu toimii. Esimerkkinä tästä voin todistaa Ozempic-lääkkeestä: kakkostyypin diabeetikko tarvitsee sitä välttämättä, mutta viime aikoina siitä ovat innostuneet myös laihduttajat. Kun Ozempic oli Lempäälästä lopussa, tarkisti farmaseutti sen saatavuuden lähiapteekeista. No Valkeakoskella Apiantorilla sitä oli ja se varattiin samantien. 15 minuutin autolla ajo ja kaikki oli taas kunnossa.
Suomessa vaaditaan monesta suunnasta apteekkien sääntelyn purkamista. Mikä siis olisi vialla suomalaisessa apteekkijärjestelmässä? –Eipä varsinaisesti mikään. Hyvinhän se toimii. Ellei ongelmaksi lueta apteekkarien hyvää tulotasoa. Ja onko sekään ongelma: tuloveroa hekin maksavat…
Apteekit hoitavat lisensioidusti julkisen palvelun tehtävää. Kysymys on potilasturvallisuudesta ja lääkkeiden saatavuudesta juuri sillä hetkellä kun kipeä ihminen apteekkiin astuu. Apteekkien määrän ja sijainnin säätelyn sekä omistuksen proviisoriehdon kautta varmistetaan, että apteekkien verkko kattaa asiakaspohjaan suhteutettuna koko maan. Apteekin ideana Suomessa on olla lähiapteekki.
Ideologinen puhe apteekkialan avaamisesta kilpailulle sisältää varsin primitiivisen käsityksen kilpailusta. Se ei ota huomioon lääkealan olemassa olevia vertikaalisia ketjuja eikä markkinoille tulon kynnystä. Ellei julkista sääntelyä olisi, molemmat seikat johtaisivat nopeasti alan ketjuuntumiseen ja piankin todelliseen monopoliin/oligopoliin. Tuolloin olisimme sinisilmäisyyttämme joutuneet ojasta allikkoon.
Reseptivapaiden itsehoitolääkkeiden myynti marketeissa leikkaisi maaseudun pieniltä apteekeilta niille tärkeän tasaisen tulovirran. Ne lopettaisivat toimintansa. Sen seurauksena monen suomalaisen matka reseptilääkkeen saamiseksi pitenisi. Tällainen olisi sairaiden ihmisten kiusaamista ja muutenkin ketjuuntuneen kaupan katteen lihottamista. Reseptivapaassa myynnissä olisi samalla apteekkiketjujen alku.
Yhden oletuksen mukaan kilpailu alentaisi lääkkeiden hintoja. Tällöin unohtuu, että hintataso muodostuu patenteista, lääketehtaiden harvalukuisuudesta sekä lääketukkujen varastohallinnan vallasta. Merkittävimmin lääkkeiden hintaan vaikuttaa patentista vapautuneiden ns. rinnakkaislääkkeiden myynti, ei ideologinen oletus tuhansien apteekkien kilpailusta. Lääke on erikoistuote, jossa hintakilpailu on harvoin todellisuutta. Tämä johtuu siitä, että sairauksia on tuhansia erilaisia.
Asiakaspalvelukaan tuskin nykyisestä paranisi. Hintakilpailun logiikalla toimiva apteekkiala minimoisi varastokustannuksia, vähentäisi henkilökuntaa ja pyrkisi nopeutettuihin palvelutapahtumiin, jolloin mm. asiakkaan neuvonta jäisi vähemmälle. Jonotusta tulisi lisää ja apteekissa juostaisiin ”tilatun” lääkkeen tultua.
Kaikille tuttu esimerkki pieleen menneestä uudistuksesta on taksitoiminnan vapauttaminen kilpailulle. Vaikka kauppa ja lääketukut lobbaavat voimalla apteekkialan sääntelyn purkamista, tulisi kansalaisten ja puolueiden pitää nyt pää kylmänä.
Juha Kuisma
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
