Perjantai-iltana lapseni alkaa yllättäen valittaa kovaa kipua jalkaterässä. Pienen tee se itse –mittaustestin tuloksena totean jalan turvonneen, mutta vielä ei ole syytä huoleen. Annan särkylääkettä ja käymme nukkumaan.

Aamulla lapseni nousee sängystä ja klonkkaa luokseni. Jalka on turvonnut jalkaterästä palloksi ja 10 sekunnin kuluttua jonotan jo Lempäälän terveyskeskuksen päivystykseen.

Puhelimeen vastaa hoitaja, joka kuulostaa väsyneeltä. Hän sanoo, että toinen hoitaja varmaankin ehtisi katsoa jalkaa puolen päivän aikaan, mutta saa toki paikalle tulla aikaisemminkin odottelemaan, jos vaikka hoitajalle ilmaantuisi sopiva tauko jo ennen sitä. ”Meillä vain on lauantaiaamuisin kova ruuhka, kun kaikki soittavat heti kymmeneltä. Ymmärtäähän sen”, hän sanoo ja taustalla kuulen toisen puhelimen soivan lakkaamatta.

Saavumme terveyskeskukseen ja käytävillä samoilee pahantuulinen, alkoholilta tuoksahtava mies, joka ilkeään sävyyn vaatii hoitajalta palvelua. Näen, että nuorta hoitajaa sanat satuttavat, mutta hän hillitsee itsensä ja on ystävällinen. Kohteliaasti hän alkaa tutkia lapsemme jalkaa, siinä käytävällä, kun jonoa on ja kiire painaa niskaan.

Minuutin kuluttua jalkaa tutkii jo toinenkin hoitaja ja viiden minuutin kuluttua olemme lääkärissä.

Viikon antibioottikuurin jälkeen jalka ei vieläkään ole kunnolla parantunut. Saamme ajan ylilääkäri Jorma Kivekkäälle. Hän ottaa meidät vastaan etuajassa, on hyväntuulinen, tutkii jalan perusteellisesti ja määrää lisää antibiootteja. Huolestunutta, hysteerisyyttä lähentelevää äitiä Kivekäs rauhoittelee ja sanoo, että kyllä tämä varmasti auttaa, usko pois. On turvallinen olo, kun lähdemme pois hänen vastaanotoltaan.

Kärsin lapsena jatkuvista korvatulehduksista ja jo silloin oma äitini valoi uskoa paikalliseen terveyskeskukseen Hämeenlinnassa. Äitini suosi aina terveyskeskuslääkäreitä ja syykin oli selvä. Heillä on niin paljon erilaisia asiakkaita päivittäin ja kokemusta kertyy väkisinkin paljon. ”Paljon enemmän kuin monella nuorella yksityislääkärillä”, hän usein totesi

Tämä äitini minuun painama luottamus julkista terveydenhuoltoa kohtaan on säilynyt, vaikka kustannuksissa koko ajan säästetään ja paineet hoitaa kaikki asiakkaat ovat terveyskeskuksissa varmasti kovat. Läheltä olen seurannut, miten raskasta on olla hoitajana julkisella puolella, kun kiire on jatkuvaa ja päivystysvelvollisuudet tahtovat imeä viimeisetkin mehut.

Sen vuoksi tuntuukin pahalta, kun asiakkailta ei juuri löydy sietokykyä eikä empatiaa henkilökunnalle. ”Älä luota näihin, he haluavat sinut vain nopeasti täältä pois. Mene yksityiselle.” Näin puhuu kaksi vanhempaa naista keskenään terveyskeskuksen odotustilassa. Minusta tällaista tuomiota terveyskeskukset eivät ole Suomessa ansainneet.

Sen sijaan olisi kyllä korkea aika auttaa terveyskeskusten henkilökuntaa heidän työssään ja lisätä julkiseen terveydenhuoltoon annettujen varojen määrää. Hoitohenkilökunnasta suurin osa tekee työtään kutsumuksesta, saamatta juuri koskaan kiitosta työstään. Olisi edes jollakin tavalla kohtuullista, että heille taattaisiin mahdollisuus tehdä työnsä hyvin, ilman jatkuvaa tunnetta ajan loppumisesta ja riittämättömyydestä omassa toimessaan.

Annika Eronen
Fil. maist.
LVS:n avustaja

Ylilääkäri: kuntalaisten kouluarvosana 7

Kiitän kirjoittajaa antamastaan palautteesta päivystyskäyntiin liittyen ja luottamuksesta julkiseen terveydenhuoltoon. Lempäälän terveyskeskuksen henkilöstöä kiitän sujuvasti toimineesta palveluverkosta ja hyvistä kohtaamisista kontakteihin liittyen – kiitokset myös Jorma Kivekkäälle sinne kotiin. Eläkkeelle siirtynyt ylilääkäri Jorma Kivekäs käy meillä satunnaisesti tekemässä yksittäisten päivien lääkärisijaisuuksia.

Iso osa terveyskeskuksen palveluista ja kohtaamisista sujuvat hyvin sekä asiakkaiden että työntekijöiden mielestä. Valitettavasti hyvistä kokemuksista ei kuitenkaan kerrota niin herkästi muille kuin huonoista kokemuksista, saati sitten kirjoiteta.

Alkuvuodesta tehdyssä nettikyselyssä terveyskeskuksen asiakaslähtöisyydestä kuntalaiset antoivat meille keskimäärin arvosanan 7,1. 39% mukaan vastanneista asiakaslähtöisyys toteutuu meidän palveluissamme ja kohtaamisissa arvosanan 8-9 arvoisesti.

Kehittämisen varaakin on, kun 21% vastanneista koki palveluiden asiakaslähtöisyyden olevan 6 arvoista ja 10% vastanneista arvioi sen olevan arvosanan 4-5 arvoista.

Työntekijämme arvioivat asiakaslähtöisyyden tilaa omassa yksikössään keskimäärin arvosanalla 8,4 ja koko terveyskeskuksessa arvosanalla 7,9.

Julkinen perusterveydenhuolto eli terveyskeskukset monine toimintoineen ovat suomalaisen terveydenhuollon kivijalka. Ilman toimivaa kivijalkaa ei erikoissairaanhoidollakaan olisi toimintamahdollisuuksia.

Yksityiset toimijat ja työterveyshuollot toimivat hyvin täydentäen julkisia palveluita tai tarjoten asiakkaille vaihtoehtoja. Pääosa perustason terveydenhuollon palveluista tuotetaan kuitenkin varsin hyvin toimivissa terveyskeskuksissa.

Lempäälän terveyskeskuksella – kuten kunnallakin – on Lempäälän ulkopuolella ympäri maata erittäin hyvä maine.Terveyskeskukseen saadaan hyvin lääkäreitä ja pääosin muutakin henkilöstöä.

Vuosia jatkunut koulutusterveyskeskuksena toimiminen kantaa hedelmää. Lempäälä tunnetaan myös aktiivisesti toimintojaan kehittävänä työpaikkana. Siitä esimerkkeinä ovat mm. valtakunnalliseen Potku2-hankeeseen (www.potkuhanke.fi) ja Kurkiaura- hankkeeseen osallistuminen (www.kurkiaura.info.fi).

Kirjoittaja nosti esiin myös erittäin tärkeän haasteen: perusterveydenhuollon eli terveyskeskusten vahvistamisen tarpeen.Hoitohenkilökuntamme hoitaa päivystyksessä ja vastaanottoihin liittyen pääosan ns. etulinjan työstä tehden vaativaa hoidontarpeen arviointia ja palveluihin ohjaamista.

Heidän työskentelymahdollisuuksiensa parantaminen on terveyskeskuksen toiminnan kehittämisessä ensisijaista.

Tarja Marjamäki
ylilääkäri
Lempäälän terveyskeskus