Lempäälän-Vesilahden Sanomat kirjoitti torstain 23.5. numerossaan Vesilahden kunnan säästötalkoista. Leikkuri kulkee armottomana siellä ja täällä. Kahden koululaisen äitinä kirpaisi erityisesti lukea, kuinka entisestään pitäisi säästää koulutoimessa tai lasten kouluruokailussa. Tungetaan vaan kaikki mukulat yhteen isoon yksikköön, näkkileivällä on ennenkin pärjätty jne.
Vesilahtelaisten koululaisten ruokailusta on viety jo kaikki ylimääräinen glooria, eipä ole viime vuosina juhlittu laskiaispullalla, tippaleivillä tai ketsupilla makaronilaatikkopäivänä. Suomalaisessa ruokakulttuurissa ei varmaan katsota olevan koululaisille säilytettäväksi minkäänlaisia arvokkaita perinteitä, olisihan Runebergin torttu kerran vuodessa varmasti aivan liikaa mässäilyä, pehmeän leivän tarjoamisesta puhumattakaan. Kouluruokailu on takuulla vain yksi sivujuonne kun säästöpäätöksiä tehdään. Haluaisin kuitenkin herättää keskustelua säästämisestä ja ”säästämisestä”.
Vesilahden kunnanvaltuusto äänesti joulukuussa luottamushenkilöiden palkkiosäännön tarkistamisesta ts. luottamushenkilöiden kokouspalkkioiden korotuksista. Pieni porukka jäi enemmistön jyräämäksi ja kokouspalkkioita korotettiin roimasti.
”Vaikka Vesilahden palkkioita esitetään pääosin kaksinkertaistettaviksi, taso jää silti muita kehyskuntia alhaisemmaksi”, todettiin kunnanhallituksen esityksessäkin. Kuntalaisten luottamuksen vaaleissa saaneet valtuutetut nostivat omia ja kavereittensa kokouspalkkioita säästötalkoitten alla!
Istun Vesilahden liikunta- ja nuorisolautakunnassa nyt neljättä kautta. Olen sitoutumaton ja sellaisena aion pysyä toimittajan työtehtävistäni johtuen. Aiemmin olin Keskustan lautakuntapaikalla, nyt Kokoomuksen lautakuntapaikalla. Pyysin jo ensimmäisessä lautakuntakokouksessani keväällä 2000, että saisin luopua kokouspalkkioni omasta osuudesta.
Puoluehan vie sitoutumattomaltakin 15 prosentin osuuden, verottajakin ottaisi oman osuutensa. Lautakuntakausi toisensa perään minulle on kerrottu, että kokouspalkkiosta luopuminen on teknisesti mahdotonta. Ajatella, miten tekninen juttu. Ihminen on kuitenkin käynyt kuukävelyllä ja tullut teknisen tiettävästi takaisinkin!
Uusi Vesilahden liikunta- ja nuorisolautakunta aloitti toimikautensa keväällä. Ensimmäisessä kokouksessa nostin jälleen asian esille, tällä kertaa aiempien lautakuntakausista viisastuneena ehdotin, että ellei kokouspalkkiosta voi luopua, luovuttaisiin palkkiokorotuksista. Lautakunta otti yksimielisesti esityksen vastaan ja tiettävästi yhtenäisenä rintamana on lautakuntaväkemme myös luopunut kokouspalkkioiden korotuksista.
Itse ilmoitin jälleen kerran kuntaan, että en ota kokouspalkkiota vastaan. Jonnekin kuntatalouden pohjattomaan kukkaroon palkkioeurot ovat tähänkin saakka sujuvasti sujahtaneet, sinne ne menevät edelleenkin.
Ihan pelkkä maalaisjärki sanoo, että jos jokainen kunnan luottamushenkilö olisi luopunut tai luopuisi kokouspalkkioiden korotuksista, kunnan kassaan kertyisi kiitettävä summa rahaa. Teknisesti pitäisi myös selvittää se mahdollisuus, miten kokouspalkkiosta voisi luopua kokonaan ja että se raha oikeasti menisi vaikka kouluruokailun ylläpitämiseen. Maailmassa siirrellään isompiakin summia vaivattomasti, miksi siihen ei pystyttäisi Vesilahdessa?
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö luopui oman palkkionsa korotuksesta esimerkkinä muille. Pienistä puroista ne kuntatalouden rahavirratkin syntyvät, nyt olisi oiva hetki toimia esimerkkinä. Luottamustehtävä on ennen kaikkea luottamustehtävä kuntalaisten hyväksi ja arvokkaimmat kuntalaiset istuvat kouluruokalassa tai päiväkotien pikku pöydissä. Pienet ihmiset osaavat vielä arvostaa pieniä asioita, kuten vaikka ketsuppia makaronilaatikon mausteena.
Säästäminen on oikeasti myös sydämellään ajattelemista. Ei siinä sen kummempaa tekniikkaa tarvita, jos on tahtoa.
Sari Sirkkiä-Jarva
Vesilahden liikunta- ja nuorisolautakunnan jäsen (sit.)
Vapaa toimittaja
