Jäin tuossa pari viikkoa sitten niin sanostun kirkkorinteen talon viereen kuusen alle invasähkömoponi kanssa, kun se hajosi lopullisesti vanhuuttaan. Se on kovassa käytössä, kun käyn koirani kanssa päivittäin kolmasti lenkilllä, säässä kuin säässä.
Mediassa on kerrottu pelastuslaitoksen auttavan festarikanssaa, muttei minua auttanut silloin.
Minulla oli vielä jäänyt puhelin kotiin juuri sillä kertaa ja jouduin odottamaan kirkkorinteen talon parkkipaikalle sattumalta saapunutta nuorta bemarikuskia noin tunnin koirani kanssa.
Bemarikuskin puhelimella soitin 112:een, mutta siellä nuiva naisääni sanoi, ettei minulla ole ns. terveydellistä syytä saada apua. Tivasin, etten pääse kävelemään metriäkään ja pakkohan minun on sieltä pois päästä. Ilmakin oli vähän sateinen. Hän sitten vastahakoisesti lupasi ilmoittaa poliisille, jotka tulivatkin noin 10 minuutin kuluttua, mutteivät edes autosta nousseet. Sanoivat hekin vain, että voivat lainata puhelinta, joka asia oli jo siis hoidossa.
Matkaa olisi ollut noin 800 metriä, joten reippaat kaksi poliisimiestä olisivat voineet minut vaikka työntää kotiin niin halutessaan. Vapaalle laitettuna inva sähkömopo on ihan helppo työnnettävä. He olisivat voineet pyytää myös palolaitosta apuun – ai niin en olekaan kissa puussa.
Onneksi bemarikuski vielä etsi puhelimellaan lempääläläisen tuttuni numeron ja antoi soittaa hänelle. Paikalle saapuneella tutulla oli selkä sökönä, mutta hän työnsi urheasti itse tekemiään kahta luiskaa pitkin kolmipyöräisen sähkömoponi pakettiauton takatilaan, jonne myös koira pääsi matkan ajaksi.
Tämä kaverini on monesti muulloinkin minua tullut pyyteettömästi auttamaan, kun sähkömoposta on mennyt rengas tien päällä tai akku simahtanut. Toiset ne auttavat, vaikka oma terveydentila olisi huono. Toiset ei auta edes työn puolesta, vaikka palkka juoksee.
Sähkömopo oli ollut pari päivää aikaisemmin korjauksessa Se oli saatu jonkinlaiseen kuntoon, muttei minulle asti oltu TAYSista ilmoitettu, että mopo vetelee viimeisiään eikä moottoria kannata vaihtaa. Jos olisin sen tiennyt, olisin valinnut paremmin reittini, enkä olisi mennyt varta vasten mäkistä maastoa. En tosin pääse oikein kuin sillan yli tai ali ja molemmissa on mäkeä. Ryynikässäkin on mäkeä.
Liikkumisen kannalta sähkömopo on minulle erittäin tärkeä. Teen sillä ne koiranlenkit, käyn kalassa ja kauppareissuni. En ajele kunnan piikkiin takseilla, vaikka mulla olisi siihen vammaispalvelulain sallima oikeus, ja kunta säästää. Taksilla voisin ajella vaikka Tampereelle esimerkiksi kirjastoon ja takaisin. Lempäälässähän en pääse sähkömopollani kirjastoon, koska hissi on liian pieni.
TAYSista tullaan tuomaan käyttööni onneksi nyt uusi sähkömopo, ja pääsen taas kunnolla ajelemaan pidemmällekkin. Tämän pari viikkoa olen ajellut todella huonoilla akuilla varustellulla sähkömopolla.
Jan Åhman
Kommentointi on suljettu.