Pirkanmaan kehyskuntien sosiaalidemokraattiset aktiiviset ja merkittävät vaikuttajat kirjoittivat menneellä viikolla pamfletin ”Meistä on tullut vaalilupauksensa pettäneitä ja valehtelijoita” (L-VS 25.9.). Samanlaista ääntä on kuulunut muidenkin hallituspuolueiden kuntavaikuttajien suunnalta, mm. Lempäälästä ja Varsinais-Suomesta. Kuntapäättäjät etääntyvät valtakunnan päättäjistä.
Hyvinvointivaltio olemme me. Yhteiskunta muodostuu yksilöistä, perheistä ja muista ruokakunnista, kunnista, kaupungeista, maakunnista. Kokonaisuutta kutsutaan valtioksi. Onko näin yksinkertainen asia tosiaan niin hukassa kuin miltä näyttää? Väärä vastakkainasettelu vallitsee keskusteluissa valtoimenaan, myös eduskunnassa ”hallitus ahdistaa kuntia”. Eivätkö tehtävät ole yhteisiä, työnjako on vain jaoteltu valtiolle ja kunnille – ja yksilöille. Viimeksi mainittu osuus on muuten todella hukassa nykyisin.
Missä muussa valtiossa on niin paljon hyvinvointietuja kuin mitä meillä on? Missä on subjektiivinen päivähoito-oikeus, vaikka vanhemmat olisivat molemmat kotona? Missä kuljetetaan ekaluokkalaiset kouluun ”kilometrin päästä kotoa”? Missä on ilmainen kouluruoka toiselle asteelle asti ja kolmannella asteella valtion tukemana erittäin edullinen, hyvä kouluruoka? Ilmainen yliopistokoulutus? Äitiysloman jälkeen voi turvallisesti palata entiseen työpaikkaansa. Palkalliset, pitkät lomat ja lyhyt työaika? Yhtä hyvät työttömyysedut? Terveydenhoito? Vanhuspalvelut niin, että me lapset saamme ”unohtaa” vanhempamme? Tarvittaessa viranomaiset hoitavat hautaan asti. Väitän, että missään muualla kuin Suomessa ei ole näitä kaikkia voimassa. Kiva juttu meille, mutta mistä tulevat maksajat? Meillä on liian hyvä hyvinvointi verrattuna mahdollisuuksiimme.
Tänä vuonna valtio ottaa uutta velkaa yhteisten toimiemme hoitamiseksi yli yhdeksän miljardia ja ensivuonna ainakin seitsemän miljardia. Bruttokansantuote on todella kaukana vuoden 2006 luvusta, ei tule sinne koskaan palaamaan. Ei ainakaan tällä työvoima- ja väestökehityksellä.
Yhteiskunnallinen vastakkainasettelu on syytä unohtaa. Yhteiskunnassamme on paljon tehtäviä, joita itse kukin ja eri instanssit hoitavat. Ne ovat yhteisiä tehtäviä, mutta niitä on liian paljon. On ryhdyttävä karsimaan palveluja. Kasvu ei tule tuomaan ratkaisua velkaantumiseen, on lähdettävä ihan oikeasti tekemään rakenteellisia uudistuksia. Tätä asiaa pidetään kirosanana, minun mielestäni se on ainoa mahdollinen ratkaisu.
Yhteiskunnallinen tilanne edellisten kuntavaalien ajasta on muuttunut – siis niinkin nopeasti. Totuus on kirkastumistaan kirkastunut. Nyt olisi aika miettiä perusasioita. Mitkä ovat yhteiskunnan tehtävät, mitkä tehtävät kuuluvat yksilölle ja perheelle. Mitä varten kuntarakenne on olemassa? Kannattaako rakentaa uusi hallintokerros maakuntamallilla tai eurooppalaisen kaupungin mallilla? Mikä on pienen kunnan itsenäisyyden merkitys? Me suomalaiset olemme edelleen suomalaisia, vaikka kuulumme EU:n. Identiteetti voidaan säilyttää ilman kunnanrajoja. Yli 200 000 ihmistä ylittää Pirkanmaalla kunnan rajan joka päivä. Mitä sitten? Onko se kunnan raja itseisarvo? Olisi hyvä päästä irti täysin turhista rajoista, jotka hallinnollisesti vaikeuttavat rakentamista, päivähoitoa, talouden tasapainottamista jne.
Ei ole pettämistä, jos myöntää tulleensa uusiin ajatuksiin. Vaalilupaukset ovat tärkeitä, mutta asioiden muuttumisnopeus on päätä huimaava. Suomi on erittäin epästabiilissa tilassa. Vaarana on sortuminen, vaarana on Kreikan tie. Tarvitaan uutta ajattelua. Tarvitaan uudistumista. Suomalaiset ovat innovatiivista insinöörikansaa. Toivon lisää innovatiivista yhteiskunnallista toimintaa.
Heska Korhonen
Kommentointi on suljettu.