Kansanedustaja Mikko Alatalo (kesk.) kirjoitti pakkoliitoksista ja kotikuntien hautajaisista (L-VS 8.1.14). Pelottelun politiikkaa hyödyllisempää olisi tosiasioiden tunnustaminen ja ratkaisujen etsiminen.
Pakkoliitoksia ei tarvita, mikäli kunnat löytävät itse ratkaisun. Kyse on siis siitä, osaammeko tehdä yhteistyötä. Pirkanmaalla ollaan oltu valtioneuvostoakin askeleen edellä, sillä miellä selvitystä tehdään jo Rauno Saaren johdolla.
Ehdotettu on niin seutuvaltuuston ja -hallituksen varaan rakentuvaa mallia kuin eurooppalaista kaupunkia, jossa kaupunkitasolla päätettäisiin isommista asioista ja pienemmissä yksiköissä lähipalveluista. Mukana on myös metropolimalli, jota Alatalo moitti politikoinniksi. Se on kuitenkin suhteellisen toimiva kuntien itsenäisyyden kannalta.
Listalla on myös nykyisen yhteistyön lisääminen ja yhden suuren kunnan malli – mutta nämä ovat epätodennäköisimmät. Missään Saaren vaihtoehdoista Lempäälästä ei tehdä Tampereen lähiötä.
En ole ”hallituksen kätyrlauman” jäsen. Mielestäni päätöksenteko täytyy silti perustaa tosiasioihin. Jonkinlainen kunta- ja sote-uudistus tarvitaan. Pirujen maalaaminen seinille on helppoa, toimivien ratkaisujen miettiminen ei. Kuntien talouskurimus, väestörakenteen muutos ja terveyserot eivät korjaudu itsestään.
Keskustakin kannattaa kuntarakenteen uudistamista. Alatalo mainitse kotikunta-maakunta-mallin, mistä olisin toivonut hänen mieluummin kirjoittavan. Se kun on hyvä ja kilpailukykyinen vaihtoehto.
Alatalon mukaan ”tänä vuonna siis näemme monen kotikunnan hautajaiset”.
Minulla ei valitettavasti ole samanlaisia ennustajan kykyjä. Sote-lain vastuukuntamalli tosin voi vielä osoittautua ristiriitaiseksi perustuslain kanssa, mikä viivästyttäisi esityksen tulemista eduskuntaan. Kunnilla on sen hyväksymisen jälkeen vielä puoli vuotta aikaa päättää itse ennen kuin hallituksen taholta puututaan peliin.
Ville Hämäläinen
Pirkanmaan vihreiden
hallituksen jäsen
Kommentointi on suljettu.