Rauhankumppaneita

Niccolo Machiavellin kansainvälisten suhteiden opin mukaan ystävät kannattaa hankkia läheltä ja viholliset kaukaa. Aina ei jäsenyys samassa sotilasliitossakaan ole tosin este osapuolten väliselle konfliktille. Kaksi Nato-maata, naapurivaltiot Kreikka ja Turkki, ovat onnistuneet olemaan napit vastakkain ja lähes konfliktitilanteessa Kyproksen kymyksessä.
Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen turvatakuita Pohjois-Atlantin puolustusliitosta ovat hakeneet ja jäsenyyden saaneet entisisistä neuvostotasavalloista kaikki Baltian maat. Entisistä Varsovan liiton maista kaikki ovat liittyneet Natoon. Balkanilla lähellä Neuvostoliiton vaikutuspiiriä kuuluneesta entisestä Jugoslaviastakin Natossa ovat Slovenia ja Kroatia. Entinen Gruusia, nykyinen Georgia sekä nyt myrskyn silmään joutunut Ukraina ovat ilmaisseet, muiden muassa, Nato-jäsenyyden tavoitteekseen.
Venäjä on jäänyt yksin ja kokee itään päin laajenevan Naton uhkakseen. Venäjän Mustanmeren laivastotukikohdan Sevastopolin menettäminen olisi ollut nähtävästi liikaa. Suurvaltasuhteissa on rauhankellon viisareita saatu reivata hivenen kylmän sodan aikaisten asetelmien suuntaan. Onneksi vasta vain hivenen.
Suomalaiset eivät ole Nato-jäsenyydelle lämmenneet. Jäsenyys olisi puolueettoman maamme kansalaisille ehkäpä houkuttelevampi vaihtoehto, mikäli ydinasevalloista Yhdyvaltojen, Iso-Britannian ja Ranskan lisäksi siihen kuuluisi Venäjäkin. Eipä taida Putin olla jäsenyyshakemusta sinne laittamassa. Ja vaikka olisikin, joku Nato-maista torpedoisi hankkeen veto-oikeudellaan. Naton rauhankumppani Venäjä on.