Vaatii melkoista rohkeutta lähteä vaihto-oppilaaksi toiselle puolelle maapalloa. Etenkin, jos sattuu olemaan vasta 15-vuotias. Seitsemän kuukautta sitten melbournelainen Hannah Weston lähti kuitenkin seikkailuun ja matkasi Australiasta Suomeen Rotaryklubin vaihto-oppilasohjelman kautta.
Hannahilla ei ollut juurikaan ennakkokäsityksiä Suomesta, mutta hän tiesi, että sää on pohjoisessa maassa kylmää ja kieli hankalaa. Hän valitsi suomen, koska tahtoi tutustua mahdollisimman erilaiseen maahan kuin Australia.
– Halusin myös asua maassa, jossa on lunta, Hannah kertoo hymyillen.
Suomalaisia hän kuvaa hieman ujoiksi ja varautuneiksi, mutta hyvin rehelliseksi. Hannah vietti kevään Hakkarin koulussa ja siirtyi syksyllä Lempäälän lukioon. Hän on saanut ystäviä, mutta toisinaan kielimuuri haittaa kanssakäymistä. Nuortenkin ovat hänen mukaansa turhan epävarmoja omasta kielitaidostaan.
– Suomalaiset puhuvat hyvin englantia, mutta eivät oikein itse usko sitä.
Opiskelu suomeksi on välillä hankalaa. Helpointa on kielten, kuten saksan ja englannin, ja matematiikan opiskelu. Vaikeimmiksi aineiksi Hannah mainitsee kemian ja suomen kielen.
Koulupuvutonta koulunkäyntiä
Koulunkäynti Suomessa eroaa australialaisista käytännöistä monessakin suhteessa. Australiassa on Suomen kolmiportaisen koulujärjestelmän sijaan kaksi porrasta. Koulusta toiseen siirrytään 12-vuotiaana ja seuraavalla asteella jatketaan aina 18-vuotiaaksi asti. Suomessa on enemmän valinnaisuutta kouluaineissa, samoin myös vaatetuksessa. Australiassa nimittäin käytetään koulupukuja.
– Meillä Australiassa ei ole pakollisia kieliä englannin lisäksi. Tunneilla keskustellaan enemmän ja tehdään enemmän ryhmätöitä. Saamme myös enemmän kotiläksyjä. Opettajia ei kutsuta etunimillä, kuten täällä. Tuntuu, että Suomessa oppilaat pitävät enemmän opettajistaan. Koulupuvuissa on puolensa, mutta tykkään myös valinnanvapaudesta. Meillä on esimerkiksi kesäisin tytöillä asuna mekko ja neulepaita, mustat kengät, valkoiset sukat ja samanlaiset laukut.
Hannah asuu vaihto-oppilasvuotensa aikana kolmessa lempääläläisessä perheessä. Näin hän saa laajemman kuvan suomalaisesta elämäntyylistä ja kulttuurista. Sauna ja salmiakki ovat tulleet tutuiksi ja näistä toinen miellyttää häntä toista enemmän.
– Suurin osa australialaisista tuskin söisi salmiakkia, Hannah tuumaa.
Suomen syksyinen luonto on tarjonnut vaihto-oppilaalle elämyksiä marjastuksen muodossa.
– Kävimme poimimassa mustikoita ja löysimme myös puolukoita. En ole koskaan nähnyt puolukoita luonnossa, enkä tarkemmin ajatellen mitään muitakaan marjoja. Teimme mustikoista mustikkapiirakan.
Vapaa-aikanaan Hannah harrastaa tennistä ja viulunsoittoa. Hän viettää aikaansa myös usein ystäviensä kanssa Tampereella. Lempäälää hän kehuu mukavaksi pieneksi paikaksi, jossa on silti monenlaista tekemistä.
Vaihto-oppilasvuoden myötä Hannah on itsenäistynyt ja saanut lisää itsevarmuutta. Koti-ikävä ei ole vaivannut häntä, ainakaan liikaa.
– Kaipaan välillä perhettäni, mutta en ole koti-ikävän vuoksi missään vaiheessa tahtonut lähteä kotiin.
