Koulukuraattori Riikka Valon työpari on huipputyyppi: aina iloinen, tosi suloinen, hyvä kuuntelija, eikä stressaannu vähästä. Riikka on jo tottunut siihen, että työpari varastaa huomion.
– Kukaan ei kysele minun perääni, vaan kaikki kyselevät, missä Lucky on. Tämä koskee myös opettajia ja muuta henkilökuntaa, Riikka nauraa.
Riikan työpari on maaliskuussa kolme vuotta täyttävä labradorinnoutaja Lucky. Se avustaa Riikkaa Sääksjärven koululla koulukuraattorin perustehtävässä ja madaltaa oppilaiden kynnystä toimia kuraattorin kanssa.
Lucky ei siis ole kaverikoira, joka käy koululla paijattavana, vaan se on Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n soveltuvuustestin suorittanut kasvatus- ja kuntoutuskoira. Se on siis koulunsa käynyt ammattilainen, mistä viestii Luckyn yllä oleva liivikin.
– Luckylla on työasu, ja se tietää olevansa töissä, kun sille laitetaan liivit päälle.
Koira kirvoittaa kielenkannat
Riikka ja Lucky ovat työskennelleet Sääksjärven koululla syksystä lähtien. Lempäälään akaalainen parivaljakko päätyi, kun Riikka kuuli avoinna olleesta koulukuraattorin sijaisuudesta. Lucky oli mukana jo Riikan aiemmassa työssä Valkeakoskella etsivänä nuorisotyöntekijänä.
– Meidän rekrytoinnissamme vahvana perusteena oli, että tämä on uudenlainen työmuoto. Olen todella kiitollinen, että meille on annettu tämä mahdollisuus.
Koiran käyttö koulutyössä on Riikka Valon mukaan tavoitteellista, suunnitelmallista ja yksilökohtaista. Koiraa käytetään sellaisten asiakkaiden kanssa, joiden kanssa työskentelyyn se tuo jotain lisäarvoa.
– Useasti koira on sellaisten asiakkaiden kanssa, joiden on vaikea puhua tunteistaan tai vaikea tulla ulkopuolisen tukikäynnille.
– Koira mataloittaa kynnystä tulla luokseni. Juttu alkaa luistaa, kun Lucky on läsnä. Keskustelu lähtee usein siitä, kun asiakkaat kertovat omista koiristaan tai koiramuistoistaan.
Koiran avulla voidaan myös etäännyttää omia tunteita, jolloin niistä on helpompi puhua.
– Saatamme pohtia asiakkaan kanssa erityisiä koirakuvia tutkimalla, mitä kuvissa olevat ihmiset ja koirat ajattelevat. Olen huomannut, että lapset sijoittavat useasti omat ajatuksensa koiralle.
Lucky myös kertoo asiakkaasta asioita Riikalle. Kun Riikka tarkkailee Luckyä, hän pystyy päättelemään asioita koiran käyttäytymisen perusteella.
– Koira imaisee vahvasti asiakkaan tunteen. Jos kyseessä on vilkas oppilas, Luckykin voi alkaa vaatia toimintaa, joskus ihan riehaantuakin. Herkkien, arkojen ja sulkeutuneiden henkilöiden kanssa Lucky toimii aivan toisin. Me ihmiset tartumme ehkä liikaa sanoihin. Koira toimii eleiden, ilmeiden ja tunneilmapiirin mukaan, Riikka pohtii.
”Kukaan ei ole evännyt lupaa”
Riikan mukaan koiran kanssa työskennellessä tärkeintä on ennakoiminen. Koiran täytyy olla kunnossa ja soveltuva. Myös vakuutusten täytyy olla kunnossa siltä varalta, että jotain sattuu.
Lasten ja koiran turvallisuus onkin iso tekijä. Siihen kuuluu myös allergisten ja koirapelkoisten huomiointi.
– Olen yrittänyt vakiinnuttaa keskiviikon koirapäiväksi, jotta lapset tietävät koiran olevan silloin talossa. Ylimääräiset siivoukset on sovittu koirapäivien jälkeisille päiville. Koira on myös vain sovitussa tilassa. Lucky ei pyöri koulun käytävillä tai luokissa, Riikka tähdentää.
– Myös vanhemmilta on kysytty lupa koiran läsnäoloon tapaamisissa. Kukaan ei ole tähän mennessä evännyt lupaa.
Koira ei vaadi mitään
Riikka on sekä Sääksjärven että Kuljun koulujen kuraattori, mutta toistaiseksi Lucky on työskennellyt vain Sääksjärven koululla sopivien sisätilojen puuttuessa Kuljusta. Muutamia tapaamisia ulkona on Kuljuunkin silti jo sovittu. Riikka ja Lucky ovat tehneet Kuljussa myös ryhmäyttämistyötä.
– Koiran mahdollisuudet koulutyössä ovat rajattomat. Myös muut opettajat voivat hyödyntää työskentelyämme omassa pedagogisessa työssään. Eräs luokka esimerkiksi kirjoitti ja kuvitti Luckyn päiväkirjaa.
Jääkö koira-avusteinen kuraattorin työ sitten vain vuorotteluvapaan aikaiseksi kokeiluksi? Se jää nähtäväksi. Luckysta on kuitenkin kovasti tykätty.
– Eräs opettaja totesi minulle, että Luckystahan on tullut koulun maskotti. Niin asia varmaan onkin. Ehkä se tuo suorittamisen keskelle vastapainoa ja lämpöä. Sen luona saa pysähtyä, eikä se vaadi mitään.
Kommentointi on suljettu.