Miehet kääntelevät nurin Arabian maitokannuja tarkistaakseen pohjan leimoja. Ihmiset pyörivät myyntipöytien ääressä päästäkseen katsomaan kaupattavaa tavaraa. Onkemäen suulilla Vesilahdessa valmistaudutaan sunnuntaina 9. elokuuta huutokauppaan.
Tunnin näytön aikana tavara ehditään syynätä perusteellisesti, kunnes päästään itse asiaan. Meklarina toimiva antiikkikauppias Kari Pihlasmaa aloittaa ohjeistamalla kymmenpäistä väkeä.
– Pienin huuto on viisi euroa. Kaupattavat tavarat on saatu kuolinpesistä pääasiassa Helsingistä.
– Lämäisen nuijalla nopeasti, joten ei kannata jäädä miettimään tai jää luu käteen.
Kaupanteko avataan rautakangella. Myytäviä esineitä on useampi sata: vanhoja huonekaluja, astioita, räsymattoja, työkaluja, tauluja, koruja, kelloja ja rompelaatikoita. Perinteistä huutokauppatavaraa, mutta on joukossa jotain vähän arvaamatontakin:
– Tästä lähtee toisen maailmansodan aikaiset, aavikkopanssarivaununkuljettajan suojalasit. Tarjouksia!, Pihlasmaa aloittaa.
Kympin tarjous, viidentoista – tarjouksia korotetaan, kunnes Pihlasmaa kahdenkympin paikkeilla kopauttaa pöytää vasarallaan.
Näyttäjä lähtee kiikuttamaan pienessä soikeassa rasiassa olevia laseja uudelle omistajalle, ja kaupantekoa jatketaan. Lasit sujahtavat Petri Herolan taskuun.
Militaria-aiheista tavaraa, kotimaista lasia ja vanhoja moottoripyöriä keräilevä Herola myhäilee tyytyväisenä.
– Messuilla tavaroiden hinnat ovat säilyttäneet tasonsa. Täältä löytää kotimaista, signeerattua lasia, kuten Wirkkalaa edullisesti. Myös taulut ovat edullisia. Nyt on ostajan markkinat, hän toteaa.
Siinä se huutokaupan suola onkin; huutokaupassa voi ostaa kalliilla roskaa tai halvalla pienen aarteen.
