Lempäälän Nuorisoseura ry:n 120-vuotisjuhlissa sunnuntaina 29. marraskuuta julkistettu Lempäälän nuorisoseuran historiikki Onneksi oli nuorisoseura – Lempäälän nuorisoseura ry 1895–2015 toi uutta tietoa kirjoittajalleen.
– Minulle oli yllätys, että nuorisoseura oli sotien jälkeen niin hyvä, ihan maamme parhaita menestyen niin näytelmä-, tanhu- kuin voimistelukilpailuissakin, sanoo useita yhdistys- ja kyläkirjoja ja -historiikkeja Lempäälästä kirjoittanut kirjailija Ritva Mäkelä uuden 150-sivuisensa äärellä.
Hän arvelee, ettei hänen lisäkseen kovin moni muukaan lempääläläinen osaa edes arvata, kuinka kunniakas menneisyys Lempäälän nuorisoseuralla on takanaan. Seuran huippuvuodet ajoittuvat 1940-luvun lopulle, jolloin Lempäälän nuorisoseuratalo täyttyi ilta illan jälkeen. Lempäälän nuorisoseuran työ myös tunnettiin laajalti. Työtä on tehty Mäkelän mukaan suurella sydämellä.
– Hämeen nuorisoseuroista Lempäälä toimi vilkkaimmin ja tuloksekkaimmin. Se kuului koko valtakunnan kärkijoukkoon ja osallistui säännöllisesti kilpailuihin, joista se toi lähes poikkeuksetta voiton kotiin.
Lempäälän nuorisoseuran suurimpiin saavutuksiin kuuluivat Mäkelän mukaan tanhuryhmän Suomen mestaruus vuonna 1949 ja ensimmäinen sija valtakunnallisissa näytelmäkilpailuissa kymmenen vuotta myöhemmin. Suvipäiville ja maakuntajuhliin lähdettiin aina suurella joukolla.
Vaikka toiminnan huippu osui sodanjälkeisiin vuosiin, jo ennen sitä oli toimittu pitkään ja näyttävästi, esimerkiksi järjestämällä suuret laulu-, soitto-, urheilu- ja voimistelujuhlat 6.–7. heinäkuuta vuonna 1912 Mottisen tilan mailla Lempäälässä. Moninaisen ohjelman konserteissa esiintyivät muun muassa aikansa tunnetuimpiin taiteilijoihin kuuluneet Väinö Sola ja Sulo Hurstinen. Tapahtuma päättyi kolmiin tanssiaisiin, joista viimeiset alkoivat vasta vähän ennen puoltayötä.
Nuorisoseuralaisten seuraava sukupolvi alkoi menestyä kilpailuissa 1960-luvulla, jolloin lempääläläiset taas tanhusivat valtakunnalliseen voittoon.
– Eikä uuden vuosituhannenkaan toiminta osoita laantumisen merkkejä. Parhaiten vuosien saatossa pintansa on pitänyt teatteri- ja näyttämötoiminta. Se kukoistaa edelleen, Mäkelä sanoo.
Totta, edelleen joka vuosi valmistuu kaksi näytelmää, toinen Hakkarin kesäteatteriin ja toinen, ns. talvinäytelmä oman talon näyttämölle. Dario Fon Näillä palkoilla ei makseta tulee ensi-iltaan ensi vuoden puolella 29. tammikuuta.
Ritva Mäkelä on onnistunut runsain henkilöhaastatteluin ja muihin lähteisiin tukeutuen koostamaan kattavan ja mukaansatempaavan toiminnan ja toimijoiden historiakuvauksen. Kirjan runsas (mustavalko)kuvitus ja hengästyttävä määrä toiminnassa olleiden henkilöiden nimiä ja tapahtumia takaa nautittavia hetkiä perehtyä lähihistoriaan ja paikalliseen kulttuurihistoriaankin.
Aivan pieni ”pataljoona” ei ole se nykyisten ja entisten lempääläläisten joukko, joka on vuosien varrella nuorisoseuraan panoksensa antanut ja siitä ammentanut. He ovat yhdistyksen ensimmäisen painetun historiikin, komean 120-vuotishistoriikkinsa ansainneet ja se kelpaa luettavaksi mainiona ajankuvana meille yleisönkin edustajille.
