Tallipihalla on tunnelmaa, vaikka taivas tihuttaisi vettä taukoamatta. Tampereen Finlaysonilla sijaitseva vanha tallipiha pienine putiikkeineen ja kahviloineen on monille tuttu retkikohde.
Marraskuun lopulla auenneen Tallipihan joulutorin myyntikojut tuikkivat valoa ja tarjolla on käsityötuotteita ja herkkuja.
Yksi joulumyyjistä oli lempääläläinen Leanna Haarni, joka oli myymässä oman, Säijässä sijaitsevan Ruokolan lammastilan tuotteita, villalankoja ja taljoja, ja niistä tehtyjä käsitöitä.
– Olen perustanut toisen lempääläläisen lampurin Pauliina Knuutisen kanssa osuuskunta Villaveräjän, ja sen toimintaa olemme tänä vuonna käynnistelleet. Tallipihalle tulin sen markkinointiajatuksellakin.
– Olen itse käynyt paljon täällä Tallipihalla ja tuonut turisteja paikkaan tutustumaan. Täällä on omanlaisensa tunnelma.
Enää Haarnia ei Tallipihalta tavoita, sillä määräajaksi varattavan kojun vuokra-aika päättyi eilen, mutta naiset ovat perustaneet Knuutisen Kortteiston tilan yhteyteen osuuskunnan tilamyymälän.
– Asiakaspiiri on syntynyt pääasiassa lihamyynnin ympärille, mutta myös taljoja kysytään paljon. Huovutusvilloja ja villaa menee isoissa erissä.
Naiskaksikon tavoitteena on koota osuuskuntaan samanhenkistä porukkaa, Haarnin sanoin ”saman sateenvarjon alle”.
– Mukaan voi tulla pientuottajia, luonnonmukaisia materiaaleja käyttäviä käsityöläisiä tai green care -ajatuksella toimivia, maatilan ja eläinten eheyttävään vaikutukseen uskovia palvelutarjoajia. Toiminnan haluamme olevan ympäristöä ja eläintä kunnioittavaa.
Ruokolan tilalla emolampaita eli uuhia on 12 ja karitsoita syntyy vuosittain parinkymmenen molemmin puolin. Karitsat kasvavat laitumella, kunnes ne syksyllä lähtevät teuraaksi.
– Ensin ajattelimme tuottaa lihaa omiin ja lähipiirin tarpeisiin, mutta asiakaskunta on hiljalleen laajentunut. Lihaa menee suoramyyntinä.
Lempääläläislähtöinen Leanna Haarni muutti vuonna 2009 Helsingistä puolisonsa kanssa takaisin kotiseudulleen.
– Jannen kanssa nauroimme, että kaksi laiskaa kaupunkilaista tulee maalle, missä työ ei lopu tekemälläkään. Nyt nautin siitä, kun aamukahvin jälkeen saa lähteä jakamaan lampaille rehut.
– Elämä on juurevampaa.
