Lokakuussa kahdeksan vuotta sitten Sari Da Conceicaolla oli vahva tunne. Etiäinen kertoi, että juuri se päivä oli tärkeä. Sinä päivänä joku erityinen tulisi hänen elämäänsä. Päivä oli kulunut jo melkein loppuun, kun Sari makasi sängyssään läppärin kanssa.
Hieman yli puolen yön eräs eteläafrikkalainen mies aloitti keskustelun hänen kanssaan Facebookissa. Se sama mies, Rogerio, istuu nyt Narvassa keltaisen talon keittiössä ja kertoo pulppuilevasti elämästään.
Ensimmäisen kerran hän saapui Suomeen marraskuussa, vain noin kuukausi ensimmäisen yhteydenoton jälkeen. Sari ja Rogerio myöntävät, että molempien lähipiiri piti heitä vinksahtaneina. Toiminta oli nopeaa, mutta kaikki vain tuntui niin oikealta.
Ensimmäinen viikko oli auvoisaa, loput kolme viikkoa suomalainen jääräpäisyys ja portugalilais-eteläafrikkalainen temperamentti ottivat yhteen kunnolla. Lentokentällä koko yhteinen tulevaisuus oli katkolla. Sari ja Rogerio päättivät jatkaa yhdessä ja seuraavan kerran Rogerio saapui Suomeen jäädäkseen.
Nyt yhteisen kodin olohuoneessa temmeltää Paulo, 3, yhdessä Danielin, 10, kanssa. Daniel on Sarin poika aiemmasta avioliitosta ja myös Rogerion Tampereella asuva aikuinen tytär kuuluu perheeseen. Entiset puolisot ovat molempien hyviä ystäviä ja esimerkiksi Danielin isä viettää joulua Da Conceicaon perheessä.
Suomi oli Etelä-Afrikassa suurimman osan elämästään viettäneelle Rogeriolle ennestään tuntematon paikka.
– Tiesin kyllä Ruotsin, kaikkihan sen tuntevat. Abban ja Volvon, hän naurahtaa ja kertoo olevansa heittäytyvää tyyppiä. Teot tehdään ensin ja ajatus seuraa sitten perästä.
Auringon alta saapuneelle Rogeriolle Suomen kylmä talvi on varsin pitkä. Pimeästä marraskuusta huolimatta raikas, hapekas ilma hurmasi miehen heti.
– Tuntuu, ettei tarvitse edes hengittää niin usein, koska happea saa yhdellä hengenvedolla niin paljon.
Hyvä antaa vähästään
Kompromissien teko ja kulttuurierot vilahtelevat pariskunnan puheessa usein. Ymmärtääkseen toista pitää tutustua hänen taustaansa. Niinpä Sari matkusti Rogerion kanssa Etelä-Afrikkaan.
Poskisuudelmat ovat tuttuja suomalaisillekin, vaikka niitä ei täällä juuri jaellakaan. Täysin uutta Sarille taas oli eteläafrikkalainen tapa suudella suulle. Miehet suutelevat naisia ja naiset toisiaan. Miehet eivät suukkoja vaihda. Sari kertoo, että Rogerion suudellessa esimerkiksi entistä vaimoaan oli hämmästys melkoinen. Hämmennyksestä selvittiin ja taas oli kumppanin kulttuuri piirun verran tutumpi.
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta taas on aivan toista mihin Rogerio on tottunut.
– Omassa lapsuudessani Portugalissa lelut tehtiin itse. Tuhlaaminen ärsyttää, kun on nähnyt ihmisiä jotka ovat nälkäisiä. Jouluna mietin muita ja olen kiitollinen siitä mitä minulla on.
Muiden auttaminen ja empatia ovat asioita joita Sari ja Rogerio haluavat opettaa lapsilleen. Vaikka perheen omakaan tilanne ei aina ole ollut paras mahdollinen pitävät he tärkeänä jakaa omastaan muille.
– Tänä vuonna on ollut kiireistä, mutta esimerkiksi viime vuonna ostin viidelle lapselle lahjat Joulupuu-keräykseen. Lisäksi veimme joulukoreja tuttaville, joilla ei ole niin paljon kuin meillä. Haluaisimme tehdä enemmänkin ja harmittaa ettei tänä jouluna siihen ole ollut mahdollisuutta, Sari kertoo.
Elokuussa avioituneet Sari ja Rogerio päättivät tehdä hyvää myös häissään. He järjestivät huutokaupan, jossa myytiin ruohonleikkuuta, lastenhoitoa ja muita askareita. Tekijänä hääpari ja ostajina vieraat. Tuotto lahjoitetaan joulun alla World Visionille ja Planille. Terapia erityislapselle ja ateriat tuhannelle lapselle tuovat joulumielen antajalle ja saajalle.
Savupiipusta vai ovesta?
Suomalainen ja eteläafrikkalainen joulunvietto eroavat tavoiltaan, mutta eivät ajatukseltaan. Sekä Sari että Rogerio ovat
hengellisiä ja joulun sanoma on heille tärkeä. Joulukirkossa he eivät käy, koska Rogerion on kielen vuoksi vaikea seurata jumalanpalvelusta. Sen sijaan musiikin kieli on kansainvälinen ja he käyvät yhdessä joulukonserteissa.
Etelä-Afrikassa joulun huipennus on joulupäivänä. Kun kello lyö jouluyönä kaksitoista lapset herätetään lahjojen avaukseen. Joulupukki on lasten nukkuessa käynyt tuomassa paketit savupiipun kautta. Sari kertoo, että Da Conceicaoilla pukki tulee kuitenkin suomalaiseen tapaan aattona ja ovesta. Muihin jouluperinteisiin kuuluvat joulusauna, aattoaamuksi valmistunut kinkku, joulukuusi ja joulumusiikin kuuntelu. Tänä vuonna keltaisessa talossa laulavat ainakin Johanna Kurkela, Katri Helena ja Andrea Bocelli.
Kuusen ja sen koristeluiden kanssa pariskunta on tehnyt kompromisseja. Etelä-Afrikassa kuusi tuodaan kotiin nostattamaan joulutunnelmaa jo joulukuun alussa ja koristellaan värikkäästi. Suomessa taas kuusi tuodaan sisään usein vasta juuri ennen joulua eivätkä värikkäät valot joulupuussa ole monellekaan suomalaiselle ykkösvalinta. Rogerion toiveiden mukaan Da Conceicaoiden kuusi on värikäs ja tuodaan sisään tavallista aiemmin.
Sarille tärkeintä joulussa on joulurauha. Vierailuilla käydään ennen tai jälkeen juhlapäivän, mutta aatto vietetään kotona rakkaiden kanssa
– Nautin puhtaasta talosta ja saan iloa katsellessani lasten intoa, hän kertoo.
Jouluruokaa syödään perheessä perinteisen menun mukaan. Etelä-Afrikka on grillaajan luvattu maa, mutta kinkkua Rogerio ei
silti grilliin laita. Sari paistaa kinkun isänsä opettamaan tyyliin ja se on valmis aattoaamuna, jolloin tuoksu on levittäytynyt koko taloon.
Rogerio kaipaa suomalaisiin perinneruokiin enemmän potkua.
– Aivan kuin suomalaiset eivät olisi keksineet vielä mausteita, hän naurahtaa.
