Urheilun juhlapuheissa vaaditaan kliseenomaisesti eri lajien, seurojen ja saman lajin eri joukkueiden välistä yhteistyötä. Vaatimus jää yhdeksässä tapauksessa kymmenestä pelkäksi sanahelinäksi. Joskus jopa voidaan pitää palavereja ja kokouksia yhteisten asioiden tiimoilta, mutta tulokset ovat voittopuolisesti laihoja.
Näin on asia lempääläisessäkin urheiluelämässä. Liian paljon yhä edelleen kökötetään omissa poteroissa ja silmälaput ovat visusti paikallaan, ettei vaan minkäänlaista kajastusta toisista tulisi omiin okulaareihin. Usein puuttuu aito halu yhteispelin aloittamiseen. Sen suurin syy on, ettei toista osapuolta joko kunnioiteta tai epäillään toisen osapuolen motiiveja yhteistyöhön.
Lentopallossa yhteistyöllä ovat pitkät perinteet, joskin useimmiten sen hedelmät ovat olleet aika pieniä. Vuosituhannen taitteessa Kisa ja Jyry sopivat, että junioripuolella ei kilpailla keskenään eli Jyry hoitaa poikajunnut ja Kisa tyttöpuolen. Herrasmiessopimuksesta on pidetty kunniakkaasti kiinni pitkään.
Miesten puolella yhteistyöpalavereja on pidetty vuoden sisään useampia, ja konkretiaakin niissä on sovittu. Esimerkkeinä voi mainita, että Jyry pelaa samana päivänä 2-sarjan kotipelinsä Kisan 1-sarjapelien esiotteluina. Yhteislippusysteemiä kokeillaan. Kesätreenit olivat avoimet molempien seurojen aktiivitreenaajille, lokakuun puolivälistä lukien myös yksi Hakkarin vuoro on yhteinen. Farmiyhteistyö ei ottanut tuulta siipiensä alle, mutta Jyryn nuori passari Jonne Haavisto liikkuu tarpeen mukaan myös Kisan suuntaan.
Yhteistyön tuloksia arvioidan taas keväällä, jos ne ovat plusmerkkisiä molempien mielestä, ei esteitä syventämisellekään ole. Vanhat traumat tai muinaiset poliittiset kahtiajaot soisivat painua jo sinne minne ne kuuluvat: historian arkistoihin pölyttymään.
