Joulupukki toi perheemme toiselle aikuiselle lahjaksi aktiivisuusrannekkeen. Polar-merkkinen personal trainer on alku vuoden aikana tehnyt tehtäväänsä kiitettävästi. Se on kannustanut konttorirottaa kävelyille ja muutenkin nostamaan peffaansa sohvalta.
Aktiivisuuden kasvattaminen kiinnostaa myös perheen pienimpiä. Jälkikasvu tiedustelee vähän väliä, että mikä isin aktiivisuustaso nyt on. Tarvittaessa heiltä tulee myös lempeää kannustusta aktiivisuuden lisäämiseksi. ”Punnerra!”
Aktiivisuusranneke antaa käyttäjälleen tietoa yöunen määrästä ja laadusta. Se kertoo, kuinka paljon yön aikana uinutaan levollisesti ja miten pitkään vääntelehditään levottomasti. Testasin ranneketta yhden yön ja sattumoisin levottomat puolitoista tuntia osuivat yhteen sen hetken kanssa, kun pienet varpaat etsivät tietään kylkiluideni väliin. Kuinka yllättävää.
Vaikka liikkeelle kannustavissa rannekkeissa on puolensa, olen kaavaillut passiivisuusrannekkeen lanseeraamista. Se tunnistaisi käyttäjänsä sykkeestä liiallisen tehtävien määrän. Ranneke olisi ohjelmoitu tunnistamaan toisen puheesta lausahduksia kuten ”voisitko sinä hoitaa tämän”, ”ehtisitkö sinä…” ja ”olisi ihan pikkuhomma”. Tuolloin näytölle pärähtää muistutus, että sano nyt hyvä ihminen ei.
Jos havaittavissa on siitä huolimatta liiallista pään nyökyttelyä myöntymisen merkiksi, ranneke muuttuu punaiseksi.
Kesken päivittäisen hektisen suhaamisen ja organisoinnin ranteesta kuuluisi piippaus, ja ilmoitusluontoisena asiana ranneke käskee olla hötkyilemättä. ”Istu alas ja juo kuppi kahvia.”
Aktiivisuutta korostetaan paljon ja ihan aiheesta. Ensin istutaan päivä töissä, sitten autossa ja illalla sohvalla. Jostakin syystä ainakaan oma oloni ei silti ole kovin passiivinen päivän päätteeksi sinne sohvalle istahtaessa. Muistettavat asiat pyörivät päässä vielä silloinkin, kun pää kohtaa tyynyn ja vedetään peitto korviin. Passiivisuusranneke toimisi siis parhaiten stressin lievittäjänä.
Pienet, sopivaan kohtaan ajoitetut muistutukset hetken hengähdyksestä ovat joka iikalle joskus paikallaan. Kun itse ei huomaa hidastaa, siihen tarvitaan ulkopuolinen herättelijä. Ranneke tunnistaisi tarvitun tauon pituuden tarpeen ja kehottaa pidemmän breikin tarvitsijaa esimerkiksi leipomaan pullaa. Kädet taikinassa ei voi kiirehtiä, koska vaivaaminen ottaa aikansa. Lyhyempi pysähtyminen tulisi etsimällä palapeliin viisi sopivaa palaa. Käsityöihminen taas rentoutuisi neulomalla seitsemän kierrosta sukkaa. Älykkäänä laitteena passiivisuusranneke tarjoaisi omaan profiiliin sopivia taukoja.
Passiivisuusranneke antaisi suorittajasuomalaisille luvan huilata. Kun asenne on se, että laiska töitään luettelee ja kaikki pitää jaksaa, niin luvan kanssa pidetty paussi helpottaa edes hetken.
