Esko Morikka (vas.) ja Seppo Suikkanen saivat perinteen taltioinnistaan ”tohtorinhatut”. Kuva: Hannu Kalliojärvi
Tampereen suuren opiskelijakaupunginosan eteläpuolella oleva Hervannanmaa sijaitsee Lempäälässä. Alueen kotiseutuyhdistys, Hervannanmaan perinneyhdistys ry julkisti kesäjuhlissaan heinäkuun lopulla Muuttuva Hervannanmaa -videon sekä runsain karttakuvin varustetun Paikannimiä Hervannanmaassa -teoksen.
Paikat on merkitty maanmittaushallituksen karttalehdelle vuodelta 1950. Paljon on maailma ja Hervannanmaa noista ajoista muuttunut vuoteen 2017: lähes kaikki pellot ovat hävinneet. Lempäälän puoleinen osa on omakotiasutusta. Tampereen puolelle on noussut Vuoreksen kaupunginosa.
Eri tilojen alueille syntyneiden paikannimien alkuperää selvittävässä kirjasessa todetaan, että nimen Hervanta alkuperä ei ole tiedossa. Perinneyhdistyksen vuonna 2002 julkaisemassa kirjassa Hervannanmaa kivenheitto kaupungista puolestaan todetaan, että Ryödin talon vuonna 1790 rakennettu torppa Hervanta on virallisen tulkinnan mukaan saanut nimensä germaanisesta henkilönimestä Heriwan, Heriward tai Heriowanda. Saiko paikka nimensä uudisasukkaasta vai kenties järvestä? Juha Kuisma toteaa vuonna 2012 ilmestyneessä Lempääläinen paikannimikirja -teoksessa, että järven nimi Hervanta voi tulla siitä, että ”järvi herahtaa” eli kevätvedet purkautuvat pois nopeasti.
Juuri ja juuri Tampereen puolella Hervannanmaata on Kummelistakin tuttu Vormisto. Mistä ihmeestä nimi tulee? Morikka-nimisen torpan alueella on tilan eteläosassa Vormukorpi-niminen, 1800-luvulla raivattu peltoalue. Nimi on teoksen mukaan ehkä peräisin ”vormukukasta”, joka merkitsee mesiangervoa. Olisiko siis vormisto paikka, jossa mesiangervoa ensiintyy runsaasti?
Paljon tuttuja paikannimiä, perimätietoa, luontoa, järviä, metsää, luontopolkuja ja puroja vilistävästi esittelevässä lähes puolituntisessa videossa kurkistetaan kylän historiaan menneistä ajoilta isoja kiviä ja evakkotiloja unohtamatta.
Yhdistettyyn yhdistyksen vuosikokoukseen ja kesäjuhlaan osallistui 150-henkinen juhlayleisö, joka koostui paikallisista asukkaista italialaisine ja englantilaisine vieraineen. Yhdistyksen puheenjohtaja Pekka Viljanen luovutti Esko Morikalle ja Seppo Suikkaselle ”tohtorin arvot” pitkä urasta yhdistyksen hyväksi. Kunniakirjalla muistettiin Toivo Aatsinkia.
Ykeisö sai nauttia runsaasta museoesine- ja valokuvaesittelystä. Kuva: Hannu Kalliojärvi
Yleisö sai nauttia runsaasta valokuva- ja museoesineistöstä, joka oli koottu näytille paikallisten maatalojen aitoista, ullakoilta ja varastoista. Muesoisäntänä ja -emäntänä toimivat Seppo Suikkanen ja Tuula Nieminen. Hely Morikka soitti gramofonilla vanhoja savikiekkoja.
Yleisölle oli tarjolla renkaan, pallon ja tikan heittoa ja pienille keppihevoskisa. Näytillä oli hevosia, poneja, kanoja ja kukko.
– Juhlapäivä oli kaikin puolin onnistunut ja sai jälkikäteen paljon kiitosta etenkin valtavasta museotarjonnasta, sanoo yhdistyksen johtokunnan jäsen ja tapahtuman järjestelyissä ollut Hannu Kalliojärvi.
Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Viimeisimmät kommentit