Loimusalon laamatallin toiminta on kasvanut viime vuosina, mutta sen pyörittäjät eivät oikeastaan pidä itseään yrittäjinä. Laajentamishaaveita toki on.
Laamat ja alpakat keritään kerran vuodessa, yleensä alkukesästä, jolloin lämpötilojen nousu tekee villalla kuorrutettujen eläinten olon tukalaksi. Kun villa ajetaan kesän kynnyksellä, se kasvaa jälleen täyteen paksuuteensa talveksi. Useilla laamatiloilla käy ulkopuolisia keritsijöitä, mutta Lempäälän Säijässä asuvat Maria ja Jarmo Loimusalo ajelevat jokaisen suojattinsa itse. Urakan päätteeksi villaa kertyy kilokaupalla. Maria Loimusalo arvioi, että tällä hetkellä sitä on säilytettävänä arviolta sadan kilon verran.
– Villaa on meillä monessakin paikassa. Pidämme sitä pusseissa ja verkkosäkeissä. Olemme ajatelleet, että haluaisimme kehitellä itse laitteen villan puhdistukseen, jotta voisimme lähettää sitä puhtaana kehrättäväksi.
Laamaeläinten villaa käytetään lampaanvillan tavoin monenlaisissa tekstiileissä. Alpakan villa on pehmeää, kun laaman villa taas on karkeampaa ja puhdistamattomana rasvaista. Osa Loimusalojen laamoista on erityisiä villalaamoja, joiden villa on laadultaan pehmeämpää ja rasvan puuttumisen ansiosta ilmavaa. Maria Loimusalo kertoo, että he ovat pohtineet villojen kehräyttämistä langaksi kehräämössä. Pieniä määriä villaa voisi kehrätä myös itse rukilla. Kysyntää langoille olisi, mutta toistaiseksi Loimusalot ovat myyneet vain raakavillaa. Lisäksi he ovat kokeilleet itse villan hyödyntämistä esimerkiksi eristeenä ja käsityötuotteissa.
– Tiedämme, että emme koskaan saa tällä ansaittua elantoamme kokonaan. Se vaatisi jo todella suurta tuotteistamista ja villan ammattimaista jatkojalostamista. Suomalainen vero- ja lupajärjestelmä ei oikein houkuttele yrittäjyyteen, mutta pienimuotoinen tuotteiden valmistaminen kyllä kiinnostaa meitä.
Kaikkein lähinnä Loimusalon emännän sydäntä on eläinten ja ihmisten kohtaamisten kokeminen. Laamojen ja alpakoiden kanssa tehdään vierailuja esimerkiksi vanhainkoteihin ja monenlaisiin tapahtumiin. Eläimiä tullaan myös katsomaan tallille: Loimusalot ovat ottaneet vastaan esimerkiksi vammaisten ja lasten ryhmiä. Vierailuja tallille ja käyntejä tallin ulkopuolella on ympäri vuoden. Pariskunta ei juuri markkinoi laamojaan, sillä tällä hetkellä tulijoita on varsin sopivasti heidän ja eläinten voimavaroihin nähden. Mainonta ei ole ollut tarpeen, koska puskaradio toimii niin hyvin. Kun Loimusalot käyvät laamojen kanssa ihmisten luona, sana leviää, ja se poikii uusia kyselyjä. Laamat ja alpakat ovat erinomaisia terapiaeläimiä.
– Kun ihminen ja laama kohtaavat, sanoja ei tarvita. Se on kuin suora väylä ihmiseen. On koskettavaa ja hieno hetki, kun vaikkapa arka nuori saa yhteyden eläimeen, joka ei odota tai vaadi mitään. Eläimemme tuovat iloa ihmisille, Loimusalo pohtii.
Loimusalon tallilla on tällä hetkellä 12 laamaa ja kaksi alpakkaa. Alun perin vuonna 2012 laamoja oli kaksi, mutta reilun viiden vuoden aikana toiminta on laajentunut laama kerrallaan. Syksyllä pihapiiriin tulee kaksi uutta alpakkaa.
Vierailujen ohella tärkeimmäksi Loimusalon laamojen käyttötarkoitukseksi on tullut astutuspalvelu, jota Loimusalot tarjoavat maksua vastaan muille laamatiloille. Pariskunnalla on kuusi orhea, joista yksi käy tällä hetkellä tilauksesta astumassa toisten tilojen naispuolisia laamoja. Loimusalon mukaan kaupankäynnissä on pitkälti kyse siitä, millaisiksi tilat haluavat omia laamojaan jalostaa.
– Laamaeläimiä jalostetaan astuttamalla keskenään sellaisia eläimiä, joiden ominaisuuksia halutaan yhdistää. Tilat erikoistuvat usein tietynlaisiin laamoihin, kuten määrätyn värisiin yksilöihin tai puhdasrotuisiin villalaamoihin. Eläinten myynnissä erityisesti alpakka tuntuu olevan yhä suositumpi.
Lempäälässä ei ole Loimusalon lisäksi muita laamatiloja, mutta esimerkiksi Ylöjärvellä ja Akaassa niitä on useita. Suomalaiset laamatilalliset ovat useimmiten Loimusalojen kaltaisia harrastajia, joille laamojen pitäminen tuo sivutuloja. Usein he ovat esimerkiksi viljelijöitä tai matkailualan yrittäjiä. Loimusalon tallilla kaikki se, mitä laamojen astutuksilla, villan myynnillä ja maksullisilla laamojen käynneillä ansaitaan, kuluu laamatallin ylläpitoon, kuten eläinten ravinnon hankkimiseen.
Laamaeläinten kauppa tapahtuu ennen kaikkea laamatilallisten välillä. Loimusalon mukaan ei kuitenkaan olisi mahdotonta, että aivan tavallinenkin laamoista innostuva ihminen ostaisi vaikkapa osakkuuden jostakin laamatilalla hoidettavasta eläimestä. Maria Loimusalon mukaan laamat ja alpakat ovat uteliaita ja rauhallisia eläimiä, joiden seurassa myös ihmisen on rauhoituttava. Ne ovat myös herkkiä aistimaan ympäristönsä ääniä ja esimerkiksi värejä.
– Haluan tehdä laamaa ja alpakkaa oikeasti tutuiksi ihmisille. Moni pitää esimerkiksi laamaa epämiellyttävänä, koska sen luullaan syljeskelevän arvaamattomasti. Todellisuudessa sylkäisy on aina reaktio johonkin laaman kokemaan ärsykkeeseen, kuten ruokaan tai johonkin, mikä hermostuttaa eläintä.
Maria ja Jarmo Loimusalo kaipaisivat omaankin pihapiiriinsä uusia pikkulaamoja ja -alpakoita, joita he voisivat myydä eteenpäin. Viimeisin omalla tilalla syntynyt laama on orhi Noome, joka syntyi vuonna 2015. Sen jälkeen vasoja ei ole saatu, vaikka yritetty on kovasti. Laamojen tiineydet keskeytyvät herkästi, eikä keskenmenoille välttämättä löydy erityistä syytä.
– Nyt on jo hurjan monta vuotta siitä, kun viimeinen vasa on syntynyt. Laamojen syntyvyys on mysteeri.
Loimusalon laamatalliin viimeisimpänä hankittu laama Dalia on nyt ollut kuukauden verran tiineenä. Se on käyty astuttamassa muualla, joten Loimusalot toivovat tiineyden sujuvan vakaasti. Odotuksen onnistumista yritetään edistää sijoittelemalla orhia ja toisia tyttölaamoja sopivasti niin, ettei mikään sattumanvarainen ärsyke saisi Dalian hormonitoimintaa reagoimaan niin, että se saisi keskenmenon.
Paras aika laaman vasojen syntymiselle on alkukesä, jolloin vasa voimistuu lämpimässä ja vasalle ehtii kasvaa villaa ennen talvea. Ajoitus on nyt varsin hyvä, sillä laaman tiineys kestää yleensä vuoden verran. Toivoa on.
