Viikonloppuna järjestetty Puntala-rock täytti Puntalan leirikeskuksen Lempäälässä irokeeseilla, niiteillä, tatuoinneilla ja räyhäävällä musiikilla. Päätin etsiä Puntalasta sitä, mikä monille tutun rajun ja synkän ulkokuoren alla tekee oikeasti punkista punkia.
Illan aikana kohtasin muun muassa miehen, joka tiedusteli, oliko minulla myydä hänelle ruohoa. Toisessa hetkessä eräs heppu ilmoitti ohimennen käyneensä tapahtumassa asioillaan yhden ja saman puun juurella jo parinkymmenen vuoden ajan.
Tapasin minä myös niitä ihmisiä, jotka pysähtyivät kukin hetkeksi juttelemaan kanssani punkista.
Pirkanmaalaiset Hanna Sipiläinen ja Lukas Sulopuisto olivat Puntalassa ensimmäistä kertaa, mutta olivat jo löytäneet tapahtumasta tuttua punk-henkeä.
– Tunnelma tuntuu yhteisölliseltä. Punkkareille on tärkeää hyvä käyttäytyminen ja muiden auttaminen, Sipiläinen selittää.
Kaksikko aikoo yöpyä teltan sijaan pressusta ja köydestä kyhätyssä yösijassa. Itse tekeminen on nuorten mukaan tärkeää punkissa.
– Punk tarkoittaa myös asioihin vaikuttamista. Asioista, joita ei kestä, pitää tapella, mutta mieluiten sanoilla, Lukas toteaa.
Pääkaupunkiseudulta Puntalaan tulleet pariskunnat Panu ja Fanni sekä Inka ja Aleksi puhuvat niin ikään vaikuttamisesta, jopa kapinahengestä. Etenkin Inkalle läheinen asia on monien punkkareiden vaalima vegaaninen elämäntapa.
– Se on kannanotto siihen, mitä me ihmiset olemme tehneet maapallolle. Tämä on yksi harvoista festareista, joilla pääosa ruoasta on vegaanista.
Varsinainen punk-musiikki on tutuinta seurueen miehille. Kaverukset ovat kuitenkin tulleet Puntalaan erityisesti hyvän energian ja yleisen tunnelman vuoksi.
– Täällä kaikki ovat kaikkien kavereita niin teltta-alueella kuin lavan edustallakin.
Jos punk jollekulle on iso asia, niin punk-artistille. Puntalan perjantai-illassa esiintyneen Viha-yhtyeen laulaja Katri kokee punkin elämäntavakseen.
– On tosi vaikea ajatella, että lakkaisin tekemästä mitään punkiin liittyvää. Minun elämässäni tosi iso osa punkia on yrittäjyys. Teen töitä omilla ehdoillani.
Nainen pysähtyi hiljattain miettimään identiteettiään saatuaan lapsen.
– Jouduin vähän käymään läpi sitä, miten yhdistän punkin ja äitiyden. En ole mikään tavallinen perheenäiti, mutta lapsi sitten mukautuu tähän minun elämäntyyliini.
Niin ikään perjantaina esiintyneen Kansanmurha-yhtyeen basisti Joni kertoo olevansa vapaa toteuttamaan punkia omalla tavallaan.
– Minussa on pieni osa punkia, mutta en välttämättä ole sitä kokonaan. Minulla on aina ollut punk-piireissä kotoisa olo, vaikka itselläni ei esimerkiksi ole päällä niittejä.
Miehen bändikaverit Janne ja Carlos peräänkuuluttavat punk-kulttuurin ihannoimaa vapautta.
– Punk on vapautta tehdä sitä, mitä haluaa, kunhan ei rajoita tai vahingoita toisia. Punk elämänasenteena ei aina vaadi rankkaa punk-musiikkia. On se musiikki kuitenkin yleensä se isoin juttu.
Punkia ei voi kutistaa yhteen muottiin. Festivaalialueella vilahteli niin kukkamekkoja ja aurinkohattuja, värikkäitä bikineitä ja rastoja kuin niittejä ja mustaa nahkaakin.
Aivan ensimmäiset haastateltavani olivat pukeutuneet rentoihin vaaleisiin vaatteisiin, ja väenpaljoudesta erottui erityisesti miehen merimiestyylinen lakki. Helsinkiläiset Samuel Besos ja Susanna Vuorinen selittivät lakkivalintaa sillä, että punkissa jokainen saa olla sellainen kuin itse haluaa. Heidän mukaansa punkiin liittyvä vapauden ajatus nojautuu ihmisten keskinäiseen solidaarisuuteen.
– Erityisesti Puntalassa punkia ilmentää se, että tapahtumassa ei ole liikoja sääntöjä ja valvontaa, vaan vapaata yhteisöllisyyttä.
