Yksityisteiden kunnossapito on toteutettu Lempäälässä siten, että kunta tekee yksityistien tiekunnan kanssa hoitosopimuksen ja laskuttaa tiekuntaa 50 prosentin osuudella kustannuksista.
Vaihtoehtoisesti tiekunta voi suorittaa tienhoidon itse, jolloin tiekunta voi hakea tienhoitoon avustusta kunnalta. Tällöin kunta on maksaa 65 prosenttia toteutuneista kustannuksista hakemuksen perusteella.
Kummassakin tapauksessa avustus suoritetaan vain tiehoidon teknisestä toteutuksesta. Tienpitoon kuuluvat hallintokulut jäävät 100-prosenttisesti tiekunnan vastuulle. Näitä kuluja ovat esimerkiksi osakkailta kerättävien maksujen laskuttamisen kustannus sekä vastuuhenkilöiden tai tieisännöitsijän palkkiot.
Kunnan maksamia yksityistieavustuksia on leikattu huomattavia summia viime vuosina, yhteensä 30 prosenttiyksikön verran. Uuteen yksityistielakiin vedoten on esitetty, että kunnan osallistumista yksityisteiden hoitoon vähennettäisiin edelleen. Uusi laki mm. lopettaa kuntien tielautakunnat, joiden tehtävänä on ollut mm riita-asioiden ratkaiseminen. Kunnan suorittamiin teiden hoitotoimenpiteisiin laissa ei puututa.
Yksityistiet ovat tärkeä osa Lempäälän kunnassa olevaa tieverkostoa. Vaikka ko. tiet ovatkin yksityisomistuksessa, ne palvelevat kaikkia kuntalaisia niin elinkeinotoiminnan kuin virkistyksenkin osalta. Myös kunnalle lakisääteisen pelastustoimen tehokkaan toiminnan kannalta yksityistiet ovat tärkeässä roolissa.
Yksityistiet voidaan siis katsoa yhteiskunnallisesti tärkeäksi yhteiseksi rakenteeksi huolimatta niiden omistajuudesta.
Nykyinen kunnan koordinoima tienhoito on ollut järkevää ja kustannustehokasta. Tiekunnat ovat olleet tyytyväisiä järjestelmään. Kunta pystyy kilpailuttamaan toimijat tehokkaasti ja kunnalla on mahdollisuus arvonlisäveron vähentämiseen urakoinnin hinnasta. Tiekunnat eivät pysty arvonlisäveroa vähentämään eli jos tiekunnat tilaisivat työn itse, kustannukset kasvaisivat tiekunnille arvonlisäveron määrällä.
Kunnan koordinoima tienhoito myös järkeistää ja kokoaa työ isommiksi kokonaisuuksiksi, jolloin työkoneiden turha liikkuminen jää vähäisemmäksi. Tämä on merkityksellistä, kun tavoitteena on yhteiskunnan hiilijalanjäljen pienentäminen.
Epäkohtia nykyjärjestelmässä on se, että järjestelmä kohtelee kunnan asukkaita epätasa-arvoisesti.
Asemakaava-alueella asukkailta ei peritä tie- eikä katumaksuja, vaan kunta hoitaa kulkuväylät verovaroin. Asemakaava-alueiden teiden kunnossapitokustannukset ovat kuitenkin huomattavasti korkeammat kilometriä kohden kuin haja-asutusalueen yksityisteillä.
Kiinteistöveroprosentit ovat epätasa-arvoisista palveluista huolimatta koko kunnassa samat.
Toinen epäkohta nykyjärjestelmässä on myös kunnan maksamien yksityistieavustusten kohdentuminen vain teknisiin toimenpiteisiin. Tiekuntien hallintokulut ovat yhtä lailla tienpidon kustannuksia ja kohoava kustannuserä talkootyön yleisen tekemishalukkuuden ja -mahdollisuuksien vähenemisen vuoksi. Mahdollisten tieisännöitsijöiden käyttöönotto saattaa pienissä tiekunnissa aiheuttaa sen, että hallintokulut muodostuvat jopa muita tienpidon kustannuksia suuremmiksi.
On toivottavaa, että kunnan tekemä koordinointi yksityisteiden hoidossa säilyy ja hallintokulut saadaan korvattavien kustannusten piiriin. Toivottavaa on myös tutkia kunnan mahdollisuuksia tukea teiden perusparannuksia, jotka olisivat tärkeä investointi tulevaisuuteen ja toisivat jatkossa kustannussäästöjä koko yhteiskunnalle.
Mikko Tappura
