Puntala-rock oli vuosikausia piikki muutaman paikallisen henkilön lihassa. Valituskirjelmiä läheteltiin ja festarin järjestämistä yritettiin estää tavalla ja toisella. Ajat ovat muuttuneet.
Nyt Puntala on yksi Lempäälän kesän kohokohdista. Tunnelmaltaan ainutlaatuinen festari houkuttelee yleisöä ja esiintyjiä ympäri maata ja maailmaa.
Piikkitukat ovat Lempäälässä jo tuttu näky heinäkuun loppupuolella. Kaupoissa tiedetään varautua heidän saapumiseensa lisäämällä juomahyllyn ja kasviruokien tarjontaa. Silti monella on yhä epäluuloja, millaista meno festareilla on.
Monena vuonna töiden merkeissä tapahtumassa käyneenä voin sanoa, että rauhallista ja jopa viihtyisää. Musiikista voi olla montaa mieltä, mutta Puntalassa on ihan oma ilmapiirinsä, joka lähtee festivaalien arvopohjasta.
”Puntala on diy punk-festari, emme hyväksy rasismia, seksismiä, homo- ja transfobiaa tai muita syrjinnän muotoja. Tämä koskee luonnollisesti myös bändejä.” Näin Puntala-rockin nettisivulla.
Ulkonäkö voi pettää. Yhtä lailla rauhallista on järjestäjien mukaan esimerkiksi Tuska-metallifestareilla, vaikka moni toisin luulee.
Ihan toisenlaista meininkiä näkyi Tampereella, kun matkalle lähtiessäni osuin paikalle kaupunkifestarien jälkeen. Kadut oli roskattu perusteellisesti ja keskustassa oli aivan käsittämätön älämölö. Juopunut nuori nainen ”räppäsi” siis kiljui mikrofoniin Hämeenkadun elämyspisteessä.
Kaduilla rähistiin ja sieltä tämä arkisesti pukeutunut rähinäporukka siirtyi joukkoliikenteen yövuoroihin, myös Helsingin pikavuoroon, johon itse suuntasin. Möykkä bussissa hiljeni vasta sitten, kun nämä festarikävijät poistuivat kulkuvälineestä Valkeakoskella.
Kommentointi on suljettu.