Vesilahden taitokeskuksessa oven avaa uusi vastaava neuvoja, artesaani Kati Salminen. Hän jatkaa eläkkeelle jääneen Eeva Nytorpin työtä.
– Olen lempääläläinen, mutta tunnen jonkin sortin kotiseuturakkautta Vesilahteakin kohtaan. Kun tänne aamuisin ajelee kauniiden pelto- ja järvimaisemien halki, niin jotenkin mieli rauhoittuu, hän miettii.
Vesilahti on kuuluisa vanha ryijypitäjä, ja ryijyt ovat lähellä Salmisenkin sydäntä. Mirjami-mummu antoi jo lapsena hänen kokeilla ryijysolmujen tekemistä, ja lähemmin hän tutustui ryijyjen tekemiseen opiskeluaikana.
– Kunnioitan kovasti vanhaa ryijyperinnettä ja pidän erityisesti vanhoista, kansanomaisista malleista. Huomaa, että täällä Vesilahdessa arvostetaan ja säilytetään perinteitä ja historiaa, enkä nyt tarkoita pelkästään ryijyjä. Täällä on helppo vaalia käsityöperinnettä, kun sitä arvostetaan jo valmiiksi.
Kierrätyksen ja ekologisuuden puolestapuhuja Kati Salminen arvostaa vanhoja käsityötaitoja, kuten kierrätystä, korjausompelua ja tuunaamista. Ennen ommeltiin aikuisten vaatteista lasten vaatteita, leikattiin vanhat vaatteet matonkuteiksi tai käytettiin rätteinä. Tekstiilijäte oli tuntematon käsite.
– Mitään ei heitetty hukkaan. Materiaalien arvostus on se, mitä nykyaikana pitäisi lisätä. Otetaan aiemmilta sukupolvilta oppia siitä, miten he hyödynsivät kaikki kangaspalat, hän kannustaa.
Salminen rakastaa vanhoja retrokankaita, erityisesti 1970-luvun riemunkirjavia kuoseja. Yrittäjänä toimiessaan hän myi vanhoja kangaspaloja ja myös ompeli niistä monenlaisia tuotteita. Retroinnostus iski jo vuosia sitten: hän puki aikoinaan esikoisensa sitruunankeltaiseen 70-luvun vauvanasuun.
– Se oli oma vanha vaatteeni. Mutta mieheni ilme oli niin järkyttynyt, että en toiste yrittänyt tehdä Vuokosta retrovauvaa. Käytiin sitten ostamassa joku collegepuku, hän nauraa.
Kati Salmisella on diplomi-insinöörin koulutus, ja hän on aiemmin työskennellyt tutkijana. Hän kuitenkin tajusi tehneensä virheen ammatinvalinnassa ja päätti lähteä toiselle alalle. Suunnaksi valikoitui käsitöiden maailma, joka on kutkuttanut häntä jo lapsesta asti.
– Taitaa olla sukuvika. Esimerkiksi isäni äiti Mirjami Mattila oli taitava käsitöiden tekijä, joka kutoi paljon ryijyjä ja mattoja. Lisäksi hän neuloi niin isot määrät sukkia ja lapasia, että niitä on vielä meidänkin lapsilla käytössä, vaikka mummusta aika jätti jo vuonna 1996, hän kertoo.
Kati Salmisen edeltäjä Eeva Nytorp luotsasi Vesilahden taitokeskusta vuodesta 1999 viime elokuuhun asti. Nytorp aloitti työnsä Taito Pirkanmaan palveluksessa jo vuonna 1981, Tampereen Verkarannassa. Hän muistelee kuluneita vuosikymmeniä lämmöllä.
– Mielenkiintoinen työ ja monenlaisia asiakkaita. Ihan parasta on ollut seurata pitkään harrastaneiden Näpsä-oppilaiden kasvua pienestä harvahampaasta hehkeäksi, nuoreksi portfolio-näyttötyön suorittajaksi, hän summaa.
Vesilahden Palhossa asuva Eeva Nytorp nauttii nyt täysillä vapaudesta:
– Käsityöt tuskin koskaan jäävät. Kädet syyhyävät myös nurkassa nököttävälle sähköpianolle ja kaapin päälle unohtuneelle konserttikanteleelle. On kiva autella puolisoa talon töissä ja vähän veneverstaallakin. Kolme pikkuprinsessaa saavat myös osansa mummin ajasta.
Faktaa:
Kati Salminen (o.s. Mattila)
42-vuotias, syntynyt Lempäälässä. Vesilahtelaiset sukujuuret isän, Reino Mattilan, puolelta.
Valmistunut ylioppilaaksi Lempäälän lukiosta, talonrakennustekniikan diplomi-insinööriksi Tampereen teknillisestä yliopistosta ja tekstiilialan artesaaniksi Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta.
Työskennellyt tutkijana rakennusfysiikan tutkimusryhmässä Tampereen teknillisessä yliopistossa, käsityöalan yrittäjänä toiminimellä Langankierto sekä käsityöopettajana ja askarteluohjaajana Tampereen kaupungilla ja neuvojana Lempäälän taitokeskuksessa. Aloitti osa-aikaisen työn Vesilahden taitokeskuksessa viime keväänä.
Asuu omakotitalossa Lempäälän Moisiossa. Perheeseen kuuluu IT-alalla työskentelevä mies sekä lapset Vuokko, 17, Topi, 11, ja Hilla, 8.
Harrastaa liikuntaa, muun muassa pyöräilyä, uimista ja kuntosalilla käymistä.
