Pia Nurmela tarttuu Lähetettyjä-palstalla (LVS 5.2.) tärkeään asiaan.
Lue: Yritysten yhteiskuntavastuuta tulee lisätä
Katselen kunnan päätöksentekoprosesseja sivustaseuraavan kuntalaisen silmin ja rooli on mielenkiintoinen ja opettava.
Kunnan toimintatavat etsivät uusia muotoja, johtamisen keinoja, kuntalaisia osallistavia toimintatapoja. On selvää, että uudistavassa prosessissa on paljon epäselvyyttä ja etsittävää. Siksi vaateet avoimien keskustelukanavien synnyttämiseen, avoimuuteen pyrkivään tiedottamiseen, avoimuuteen pyrkivien kokouskäytänteiden kehittämiseen nousevat voimakkaasti esiin. Mitään positiivista kehitystä ei tapahdu ellei edellä esitettyihin vaateisiin kiinnitetä korostetusti huomiota.
Tähän kuvaan ei sovi vanhanaikaiset kuntapolitiikan hoitamisessa käytetyt asioitten valmistelutavat, joissa hyvinkin suppea joukko lopulta valmistelee ja saattaa päätöksentekoon asiakokonaisuudet.
Tähän kuvaan liittyy käytävä keskustelu palveluiden kilpailutuskriteereistä. Asiakokonaisuus nousee tärkeäksi, koska palveluiden tuottamiset yhä enenevässä määrin siirtyvät kilpailutuksen kautta yritysten tuotettaviksi. Kilpailuttamisehdoista on käyty eri hallintokunnissa keskustelut ja lautakunnat ovat omien hallintokuntiensa palveluiden kilpailutussäännöistä päättäneet. Kysymys kuuluu: eikö ylintä päätäntävaltaa käyttävän valtuuston pitäisi käydä keskustelu niistä periaatteista joita kunnan päätöksenteossa tulee palveluita kilpailutettaessa noudattaa? Tämän jälkeen kukin hallintokunta toteuttaa omat kilpailutuksensa.
Mietin ajankohtaista vanhuspalveluiden tilannetta: Kotokampus laajentaa ja Esperi rakentaa. Vanhuspalveluiden kilpailutuksessa molemmat tahot ovat varmaan palveluiden tarjoajina kuntaan päin. Millä kriteereillä ostopäätökset tehdään?
Toivon, että valtuutetut ottavat asiasta kopin ja kiireellä nostavat asiakokonaisuuden keskusteluun.
Maikki Hämäläinen–Ylikahri
kuntalainen
