Koronakriisin kesto ja sen kaikenkaikkiset seuraukset eivät vielä ole tiedossa. Yksi johtopäätös on kuitenkin selvä: yhteiskunnan pitää ottaa vakavasti resilienssi. Resilienssi on termi, jolla tarkoitetaan jonkun järjestelmän häiriönkestävyyttä, muutosjoustavuutta, palautuvuutta, kykyä toipua yllättävistä kriiseistä.
Ajatuksen lähtökohta on ekologiassa. Mitä enemmän jossakussa ekosysteemissä on sisäisiä ristiinkytkentöjä, sitä kestävämpi se on ottamaan vastaan erilaisia satunnaisia muutoksia. Biodiversiteetin muuan hyvä puoli on siis siinä, että tuollaisessa järjestelmässä tieto kulkee ja toiminnot pystyvät korvaamaan toisiaan. Mitä tällainen ajattelu tarkoittaa yhteiskunnan kannalta?
Yhteiskunta on sitä kestävämpi ja muutosjoustavampi, mitä suurilukuisempi määrä siinä on kehityksen subjekteja.
Se tarkoittaa, että tapaamme optimoida ja arvioida yhteiskunnan rakennetta tulisi uudistaa. Kun mittakaavaetuja tavoittelevassa tuotannossa kiinteät kustannukset pyritään jakamaan mahdollisimman monelle yksikölle, tulisi resilienssin huomioivassa ajattelussa ottaa huomioon myös toimitusvarmuus, rakenne, jossa elämme. Toisin sanoen se, mitä optimoidaan, ei ole tuotteen yksikkökustannus, vaan tuotteen ja palvelun yhdistelmä.
Tehdäänpä tästä muistilistaa. Ihan ylimmäksi nostaisin kuntien itsehallinnon. Kun hallitus teki yleislinjauksen, siirtyivät kunnat yhden viikonlopun aikana etäopetukseen. Kukin kunta ratkaisi yksityiskohdat omien olosuhteidensa pohjalta. Niinpä meillä on ainakin neljä tapaa hoitaa ruokaa niille koululaisille, jotka ruokaa tarvitsevat. Kunnallista itsehallintoa ja maakuntaitsehallintoa tarvitaan lisää, valtionhallintoa vähemmän.
Seuraavaksi ottaisin uusiutuvat luonnonvarat. Mitä enemmän toimimme hajautetusti uusiutuvien kotimaisten resurssien varassa, niitä korkea-arvoisiksi hyödykkeiksi jalostaen, sen varmemmalla pohjalla hyvinvointimme on. Tämä on samalla kanta non-fossiilisen maailman puolesta.
Kolmanneksi listalle ottaisin sähkön. Sähkö on niin jalo tuote, että sen käyttöä pitää pyrkiä vähentämään, eikä lisäämään. Käytössä oleva energiapaletti pitää rakentaa niin, että sähköä käytetään oikeisiin kohteisiin. Sähköllä ei kannata lämmittää, eikä henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan edes autoilla. Mahdollisimman monelle yksityistaloudelle pitää sallia jatkuva tai ajoittainen tuotanto kantaverkkoon.
Neljänneksi resilientin yhteiskunnan edellytykseksi nimeäisin koko maan kattavan optisen kuidun verkon. Kuituverkko on kapasiteetiltaan ja häiriönkestävyydeltään ainoa järkevä laajakaistan muoto. Sen pitäisi olla elvytyspoliittisten infrainvestointien ykkösprioriteetti. Kaukana jäljessä tulevat tiet, rautatiet ja muut.
Etätyön ja kesämökkien näkökulmasta nimeän resilienssin viidenneksi elementiksi mahdollisuuden asua maalla. Sitä ei pitäisi estää eikä pitää pahana, vaan suuntaa tulisi muuttaa 180 astetta. Jokaisen, jonka kantti kestää, tulisi voida asua maalla: kylissä tai kesämökeillä. Tämä on arjen turvaa tietokoneen ja puupinon vieressä. Ja maalla lapset mylläävät kaikenlaisten hyvien bakteerien kanssa saaden terveyttä tuovan vastustuskyvyn. Maalta kyllä pääsee halutessaan asioimaan kaupunkiin.
Juha Kuisma
kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
