Laki oppivelvollisuusiän nostosta on parhaillaan lausuntokierroksella. Mikään ihme ei toki ollut, että vain osalta eri tahoista, muun muassa kunnista, pyydettiin lausuntoa. Onneksi monissa kunnissa on oltu asian suhteen olleet hereillä ja lausunto aiotaan jättää.
Mistään yksinkertaisesta asiat ei ole kyse. Hallitus hajalaa oppivelvollisuusiän nostamisella maksutonta toisen asteen koulutusta kaikille. Oppivelvollisuuden noston ja maksuttoman toisen asteen vaikutukset koulutustarjontaan voivat yllättää kunnat. Uskon, että Pirkanmaalla Tampereen vetovoima tulee kasvamaan, kun lukiot ovat kaikkialta saavutettavissa ilmaisen bussimatkan päässä. Oman kunnan lukion oppilasmäärä pienellä paikkakunnalla saattaa olla vaakalaudalla. Lempäälässä opiskelijamäärä on pysynyt hyvänä, enkä näe sille uhkaa, mutta on selvää, että naapurikunnista myös opiskelijoita meille tulee ja toivotamme heidät tervetulleeksi laadukkaaseen lukioomme.
Tavoite uudistuksella on hyvä. Taata jokaiselle vähintään toisen asteen koulutus. Kuntaliiton mukaan ikäluokasta tällä hetkellä n. 85 % suorittaa jo nykyisin toisen asteen koulutuksen. Tukemisen tarvetta opintojen edistymisessä ei sovi kuitenkaan väheksyä. Tuen tarvetta on edelleen paljon ja mielestäni siihen tulisi entistä enemmän panostaa. Aidosti yksilölliset opintopolut vaativat monenlaisia resursseja, joita ei valitettavasti läheskään aina ole tarjolla tai helposti saatavilla. Nuorella on oikeus saada tukea opintojen etenemiseen, kuin siihenkin pohdintaan, onko oikealla alalla tai millaisen tulevaisuuden nuori edessään näkee. Osalle lukio sopii, toiselle enemmän käytännön työhön painottuva ammatillinen koulutus, kolmannelle oppisopimus on ratkaisu saada todistus taskuun. Neljäs ehkä pohtii, kokeilee, etsii, vaihtaa ja turhautuu. Muutoinkin vähissä olevat rahat laittaisin mieluummin opintopolun tukemiseen.
Esityksessä ehdotetaan, että ammatillinen tutkinto tai lukiokoulutus ja ylioppilastutkinto olisivat jatkossa täysin maksuttomia sen kalenterivuoden loppuun asti, jona opiskelija täyttää 20 vuotta. Tämä siis tarkoittaisi, että maksuttomuus koskisi osaamisen hankkimiseksi tarvittavia oppimateriaaleja sekä työvälineitä, -asuja ja -aineita. Koulutuksen järjestäjä päättäisi ja maksaisi majoitus- ja matkakorvauksen hakemuksesta opiskelijalle aiheutuneista kustannuksista. Valtio on luvannut kattaa aiheutuneet kustannukset. Näin uudistuksissa usein sanotaan, mutta valitettavasti todellisuus on ollut aivan toista.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on laskenut uudistuksen maksavan vuodessa 129 miljoonaa euroa. Tätä summaa on monin paikoin pidetty alimitoitettuna. Kuntaliiton laskelmien mukaan vuotuinen lasku on 150-180 miljoonan välillä. Lempäälässä hintalappu lienee puolen miljoonan paikkeilla, jopa yli. Mistä me löydämme tämän rahan? Tällä hetkellä niin Lempäälä kuin muut kunnat kamppailevat korona-kriisin myötä vielä epävarmassa ja heikentyneessä taloustilanteessa. Pysyviä menoja haluttaisiin enemmänkin hillitä, ei kasvattaa.
Lakiluonnoksen mukaan laki astuisi voimaan 1.8.2021. Se tulee aivan liian pian.
Riina Aspila
Kunnanvaltuutettu, valtuuston 1. vpj (kok.)
Kommentointi on suljettu.