Mopojen ja autojen rassaus yhdistää lempääläisiä Suomeloita. Veljekset Jokke ja Mikko Suomela ovat korjanneet ja rakennelleet menopelejä pienestä pitäen. Lapset seuraavat heidän jäljissään.
Nuoriso on otettu verstaalle mukaan jo varhain, sillä koneiden kanssa työskentely kehittää monia taitoja.
– Ei pojista tarvitse moottorimiehiä tulla, vaan tärkeintä on, että he oppivat tarttumaan toimeen ja auttamaan toisia. Käsillä tekemisen taitoa tarvitaan myös tulevaisuudessa, Jokke Suomela sanoo.
– Poikien täytyy antaa toteuttaa itseään, eivät he muuten opi, hän toteaa.
Jokke
Olen ollut mopojen ja autojen parissa 41 vuotta. Harrastus alkoi polkupyörien laitosta. Ensimmäinen moponi oli Honda Monkey, jonka sain 12-vuotiaana. Siitä lähtien minulla on ollut lukuisia mopoja ja autoja, ja useita niitä on nytkin. Viimeisin hankintani on samanlainen Honda Monkey, jollainen minulla oli silloin 12-vuotiaana.
On vaikea olla tekemättä mitään. Muuten elämä on sitä, että villasukat jalassa hiihdät olohuoneen ja keittiön väliä. Palo rassaamiseen on kova, ja Funkkis-Esson myötä hurahdin mopoihin itsekin uudestaan.
Parhaillaan työn alla on vuosimallia 1995 oleva Mini Cooper, jota rakentelen kesäautoksi. Se ei vaadi enää paljoa laittoa.
Mikko
Ensimmäinen mopo minulla oli nelivuotiaana. Minun oli saatava mopo, koska Jokellakin oli sellainen.
Ostin ja kunnostin mopoja ja myin niitä eteenpäin, kunnes mopot vaihtuivat autoihin ja isompiin projekteihin. Olen sittemmin rakentanut useampia matkailulinja-autoja. Niitäkin olen myynyt pois, mutta aina on tullut olo, ettei ilman voi olla.
Autoja joutui nuorempana korjaamaan paljon. Ne olivat 60- ja 70-lukulaisia ja liki loppuun ajettuja, joten niitä joutui hitsaamaan ja laittamaan, mutta siinä oppi.
Yhden auton olen kunnostanut kahteen kertaan. Kun olin armeijassa, minulla oli Mercedes-Benz, jonka olin kunnostanut. Päädyin myymään sen. Kävi kuitenkin niin, että aloin katua kauppaa. Minulta menivät jopa yöunet. En löytänyt kuin ostajan osoitteen, joten kirjoitin hänelle kirjeen 10 vuotta sitten.
Vuonna 2012 hän otti minuun yhteyttä. Numeroni oli ollut hänellä tallessa auton hansikaslokerossa. Hain Mersun ja entisöin sen uudestaan.
35 vuotta on tullut tehtyä kaikenlaista. Ajonautinto on vanhoissa autoissa korvaamaton, nykyautolla et samaan tunnelmaan pääse.
Tuomo, 15
Olen ollut Hyssyn verstaalla mukana ihan pienestä asti. Siitä lähtien kun opin kävelemään.
Aloin hitsaamaan 6- tai 7-vuotiaana. Äiti yritti laittaa minua musiikkikerhoon, mutta sanoin, etten mene. Sanoin, että menen mieluummin iskän hitsauskouluun.
Minulla on ollut sittemmin useita mopoja ja polkupyöriä. Monet niistä olen kunnostanut ja myynyt.
Viimeisin projektini on ollut vuosimallia 1976 olevan Mersun kunnostaminen. Aioin rakentaa siitä auton Gumball 500 € -kisaan, jossa auto ei saa maksaa enempää kuin 500 euroa, mutta suunnitelmat ovat muuttuneet.
Nico, 15
Aloin harrastaa kartingia 3-vuotiaana. Olen rassannut mopoja ja autoja, ja nyt laittelen mopoautoja. Yhteen mönkijään pitäisi myös laittaa teippaukset.
Olen kulkenut koko talven mopoautolla kouluun. Se ei ole homma eikä mikään, kun on nastarenkaat alla.
Teemu, 14
Sain 3-vuotiaana ensimmäisen moponi. Se oli suurin piirtein moottorisahan koneella varustettu pikkumopo. Minulla on ollut sen jälkeen monta mopoa, ja 12-vuotiaana hankin valmiiksi rakennetun stunttimopon.
Olen siitä lähtien harrastanut stunttiajoa. Kuulun extreme- moottoriurheiluryhmä Stunt Freaks Teamiin.
Teen 450-kuutioisella Suzuki RM-Z-motocrossipyörällä stuntteja. Jaan tempuista otettuja kuvia ja videoita Instagramissa Teemustuntz-tililläni. Minulta on tilattu esiintymiskeikkojakin, mutta yleisötilaisuuksia ei ole voinut koronan takia järjestää.
Harjoittelen erään teollisuushallin pihassa Lempäälässä, mutta treenipaikkojen vähyys haittaa. Motocrossiin löytyy ratoja, mutta temppuiluun ei.
Aleksi, 10
Aloin harrastaa kartingia 2,5-vuotiaana. Olen puuhaillut mopojen ja autojen parissa.
En ole ikinä ollut pois moottoripajalta. Isän mukaan minulle pitäisi myöntää siitä hyvästä moottoripajan diplomi.
Puoli kuudelta, kun paja aukeaa, minun pitää aina lähteä tuunaamaan. Parasta on se, että pajalla näkee kavereita ja pääsee rassaamaan mopoja.
Paavo, 9
Aloin rassailla mopoja 4-vuotiaana. Olen mukana meidän omassa autoprojektissamme kunnostamassa Opel Kadettia.
Omassa mopossakin on hommaa. Siitä on kytkin rikki ja teipit täytyisi vaihtaa.
Kaikki vapaa-aika menee mopojen parissa, kyllä se vähän niin on.
Funkkis-Essolla voi rassata mopon tai skootterin kuntoon – Paja ottaa vastaan lahjoituksia
Funkkis-Esso on monelle lempääläiselle mopoharrastajalle tärkeä henkireikä. Funkkis-Esson Moottoripajalla voi huoltaa ja korjata omia kulkupelejä tai rakentaa yhteisiä projektimopoja ja -autoja.
Toiminta on suunnattu 13–20-vuotiaille nuorille, ja sitä pyörittävät Jokke ja Mikko Suomela.
Koulutie 27:ssä sijaitseva paja on auki tiistaisin ja torstaisin kello 17.30:stä 21:een.
– Ennen vanhaan vähän jokaisella oli oma autotalli ja työtila, mutta näin ei enää tänä päivänä ole. Moottoripajalla on tilat ja välineet. Nuoret pääsevät itse tekemään, opetamme ja neuvomme heitä tarvittaessa, Jokke Suomela kertoo.
– Kun into on kova, pajalla on hyvä harjoitella, hän toteaa.
Moottoripaja ottaa lahjoituksina vastaan mopoja, skoottereita ja niiden osia. Pajan taustalla toimii yhdistys, Lempäälän Werstas ry, mutta toiminta ei olisi mahdollista ilman tukijoita.
– Osia tarvitaan, kun porukkaa on tullut lisää. Parhaimmillaan nuoria on useita kymmeniä. Olisi myös hienoa, jos saisimme lisäkäsiä pajailtoihin, vaikka jonkun motoristimummon, joka keskustelisi nuorten kanssa ja katsoisi heitä silmiin, Jokke Suomela sanoo.
