Kerran hankittu hyvä kuntopohja ja lajitaito säilyy hiihdossa välivuosienkin yli, jos ei repsahda vaan jatkaa kuntoilua. Lempäälän Kisan Arto Hakala on hyvä esimerkki: hiihti Valkealassa 29.1. veteraanien SM-kisoissa pronssille sarjassa M50. Aika olisi riittänyt mitaliin nyös sarjoissa 35, 40 ja 45. Hiihtotapana oli vapaa ja matkana 15 kilometriä.
Olkapäävamman takia Hakala pystyi viime talvena hiihtelemään vasta loppulumilla ja sittenkin varovasti. Hiihtoliiton ja Ampumahiihtoliiton leirityksissäkin 1990-luvulla treenaillut ja tätä ennen viimeksi toissatalvena veteraanien SM-mitalin saalistanut mies ajatteli, että nyt on sopiva aika lopettaa kilpahiihto. Maastopyöräily jatkui kesällä kuntomielisesti, kuten sitten hiihtokin joulukuun tykkilumilla.
– En ajatellut ostaa kilpailulisenssiä talveksi. Ladulla vanhat kilpaveikot kyselivät, että milloin palaan ja houkuttelivatkin. Hankin lisenssin tarkoituksena käydä vielä kerran SM-hiihdoissa. Kun Valkealassa meni noin hyvin, niin taidan käydä joissain lähialueen kisoissa, mikäli ei ole esimerkiksi työesteitä.
Hakala sanoo kuntourheilleensa yhä monesti viikossa, mutta varsinaisia kilpaurheilijan tehotreenejä hän ei enää harrasta.
– Kuntoilutunteja kyllä kertyi kiitettävästi sulan maan aikaan ja jatkeeksi laduilla, mutta siitä on silti pitkä matka 1990-luvun treenimääriin. Näyttää silti suksi kulkevan. Noissa Valkealan kisoissa oli monia, jotka kilpailevat myös SM-hiihtojen yleisessä sarjassa. Ainakin oman sarjani voittajalla on valmentaja.
Hakalalla on yksi mahdollisuus kilpailla jopa kotiladulla: Hakkarissa la 13.2. kansalliset, jotka ovat samalla Hämeen piirin mestaruushiihdot.
Lue myös:
