Lempäälässä ja ylipäänsä Pirkanmaalla on kohistu viime kuukuudet kahden megaluokan liikennehankkeen tiimoilta. Moottoritien linjaus Lempäälästä Pirkkalaan eli niin sanottu ”Puskiaisten oikaisu” on saanut osan paikallisista ihmisistä kovasti takajaloilleen.
Riemun kiljahduksia ei tuonut myöskään tuoreesti julkaistu rautatiehanke, missä pohditaan levennetäänkö nykyistä ratalinjaa kolme- tai jopa nelirataiseksi vai vedetäänkö reteästi aivan uusi rata jyräten muun muassa Pyhäjärvessä vesistöt joko yli tai ali mennen.
Puskiaisten oikaisussa puhutaan hintalapusta, joka on satoja miljoonia euroja ja ratahankkeissa on siirrytty jo miljardiluokkaan. Aika näyttää, millaisiin ratkaisuihin näissä päädytään.
Näiten mammuttihankkeiden varjoon on jäänyt paikallisia, hyvinkin tärkeitä tieinfra-asioita.
Muutamia vuosia sitten tässä lehdessä peräänkuulutettiin Lempäälän ja Vesilahden Kirkonkylän välistä kevyenliikenteen väylää. Vesilahden tien numero 310 kevyenliikenteen väylä loppuu nykyisellään Toutosentien risteykseen. Kyseisellä tiellä on paljon liikennettä, vauhdit ovat isot, joten pyöräilijät ja kävelijät joutuvat kapealla pientareella hankalaan ja vaaralliseenkin paikkaan kulkiessaan Vesilahden Kirkonkylän ja Lempäälän väliä. Asiasta tehtiin myös kuntalaisaloite vuonna 2017. Nyt ELY-keskuksen suunnitelmissa on vihreä valo edellä mainitulle kevyen liikenteen väylälle.
Vuonna 2020 nousi vahvasti esiin kevyenliikenteen väylän rakennevaade Miemolan hurjasti kasvaneesta asuinalueesta Lempäälän kuntakeskukseen tien numero 190 kylkeen. Kyseisestä hankkeesta tehtiin myös kuntalaisaloite ja esimerkiksi noin kaksi vuotta sitten julkaistussa LVS:n laajassa mielipidekirjoituksessa Perttu Koivulahti ansiokkaasti perusteli kyseisen väylän tärkeyttä.
Hääkiven kehittämisen tiimoilla pidettiin ideakilpailu, jonka tulokset olivat varsin mittavat ja suureelliset. Niissä maalailtiin lavealla pensselillä, miten aivan kuntakeskuksen kupeessa olevasta alueesta tulisi paljon käytetty kuntalaisten olohuone.
Ongelmana kuitenkin on kaikkeen Hääkiven kehittämiseen se, ettei sinnekään mene kevyen liikenteen väylää.
Vilkkaasti liikennöity moottoritien ramppi on liki aina täpötäynnä autoja, joten suht’ leveistä pientareista huolimatta, ei monikaan patikoija tai fillaristi innostu Hääkivelle ja sitä kautta Ahtialan ja vaikkapa Ideaparkin suuntaan lähtemään.
Lempääläisistä poliitikoista moni on pitänyt kovaa meteliä alun mainituista megahankkeista. Huomattavan paljon hiljaisempaa on ollut esiinnostettujen kolmen kevyen liikenteen väylän tiimoilla. Miksi?
Kommentointi on suljettu.