Taru argonauteista kertoo Argo-laivan miehistön seikkailuista Mustalla merellä, jokireiteillä ja Välimerellä. Taruun on kiinnittynyt monia sankareita ja tapahtumia eri ajoilta. Se on ollut mallina muun muassa Odysseuksen odysseialle. Itse tarulla on ikää yli 3 000 vuotta ja se heijastelee silloisen kreikkalaisen kulttuurin asutus- ja kauppasuhteita.
Argo –laivan kerrotaan saaneen nimensä nopeakulkuisuudestaan, mutta ehkä myös siitä, että sen rakensi rivakka laivanrakentaja Argos. Laivan miehistöä haettiin julkisella kuulutuksella läpi Kreikan. Halukkaita ilmaantui liikaakin, mutta tarun mukaan argonauteiksi valittiin muun muassa viisas ateenalainen Theseus, laivanrakentaja Argos, laulaja Orfeus, sankarisotilas Herakles, tietäjä Idmon, ennustaja Amfiaros, ennustaja Mopsos, pohjatuulen pojat Kalais ja Zetes, ratsastuksen ja nyrkkeilyn mestarit Kastor ja Polydeukes, merellä kauas näkevä Lynkeus, kaiken muistava Aithalides sekä Elkhion, joka pystyi puhumaan puolelleen kenet tahansa.
Retkeä johti Jason ja laivan perämiehenä oli ensin Tifys ja hänen kuoltuaan merenkävijä Ankaios Samoksen saarelta. He lähtivät kohti Kolkhista, vaikka eivät tienneet tuosta kaupungista muuta kuin, että se oli jossain idässä. Ja mistä syystä koko retki? Retken johtajalle Jasonille olisi kuulunut kotikaupunkinsa Iolkoksen kuninkuus, mutta hänen isänsä velipuoli oli anastanut kuninkuuden. Väkivallan uhan alla oli sovittu, että jos Jason toisi isoisänsä myyttisen kultaisen taljan Iolkokseen, saisi hän kuninkuuden. Uroteko oli käytännössä mahdoton ja väärä kuningas otaksui Jasonin kuolevan yrityksessään.
Seikkailu alkaa ja seuraa tapauksia, jotka ovat toistuneet aikamme seikkailuelokuvissa. Osa on samoja, joita Odysseus kokee matkoillaan, ja joitakin tunnistamme myös Kalevalasta. Kolkhiiseen saavuttuaan Jason vaati kultaista taljaa ja se luvataan hänelle, jos hän kyntää tultasyöksevillä sonneilla kivisen pellon, kylvää sen ja kokoaa sadon samana päivänä. Tässä onnistuttuaan hänen oli mentävä lehtoon, jossa kultainen talja oli säilössä ja surmattava sitä vartioiva laivan kokoinen lohikäärme. Näissä töissä Jason onnistui, koska Kolkhiin kunninkaan tytär Medeia häntä neuvoi.
Loppuosa tarinasta on pitkän pakomatkan kuvausta. Argonautit eivät palaakaan nykyisen Bosporin salmen kautta, vaan soutavat Istros –joelle (Tonavalle), sieltä Sava-jokea myöten Adrianmeren pohjukkaan, edelleen Eridanosta eli Po-jokea myöten Alppien juurelle, josta Isereä myöten Rhodanokselle eli Rhone –joelle. Sieltä he etsiytyvät Italian rannikkoa seuraillen melkein kotimaahansa, kunnes joutuvat vielä pitkään seikkailuun Välimeren etelärannalla, nykyisen Libyan ja Tunisian alueilla.
Entä mikä oli tuo kultainen talja? Paras teoria on, että Kaukasuksen rinteiden joet kuljettivat mukanaan kultahippusia ja lampaan taljoja käytettiin sopivissa virtapaikoissa Alaskan kullankaivajien tapaan ritilämaton vastikkeena. Kultahiput takertuivat taljan karvaan ja tuottivat seudulle rikkautta.
On sanottu osuvasti, että argonautit ovat ja käyttäytyvät kuin psykiatrit ensimmäisellä laivaristeilyllään. Jasonin ja Medeian tarinasta löytyvätkin kaikki inhimilliset suhdevariaatiot. Tässä tarussa on psykoanalyysin alku. Sekä astronauttien, kosmonauttien ja taikonauttien esikuva.
Juha Kuisma
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
