Matti Leiviskän tuore väitöskirja ”Kyröläisten juuret – nimistöhistoriallinen tutkimus” (2022) käsittelee muinaisen Kyrön suurpitäjän asutushistoriaa nimistötutkimuksen keinoin. Tuohon muinaiseen (Pohjan)Kyröön kuuluivat Kyrönjoen vesistösysteemin neljä jokilaaksoa eli Kauhajoki- Ilmajoki, Jalasjoki, Seinäjoki sekä itse Kyrönjoen pääuoma merelle.
Lempäälästä katsoen tutkimuksessa kiinnostaa täältä eri vaiheissa tapahtunut muutto Pohjanmaalle. Tähän kohtaan sopinee asiaton huomautus: jos varhaisin muutto on tapahtunut rautakaudella jo ennen 1000-lukua, voiko sanoa lähtöalueen olleen Ylä-Satakunnassa? Satakuntahan on termi, joka tuli käyttöön vasta 1331, kun Ruotsi lopullisesti vakiinnutti hallinto- ja verovaltansa alueella, joka siihen asti oli ollut Tyrväätä ja Karviaa myöten läntistä Hämettä.
Täältä Lempäälästä päin nähdään pitäjän oman historian valossa, talojen ja kylien nimiä seuraten, miten täkäläinen asutusliike levisi Näsijärveä myöten Ruovedelle, Virroille ja Jalasjärvelle. Ylöjärvellä tai Virroilla ”soutajien tie pohjoiseen” haaraantui kahtia, ja toinen haara päätyi Kyrönjoelle. Toinen eränkäynnin ja asutuksen virta jatkoi Alavuden kautta Lapuanjoelle ja sitä myöten edelleen merelle.
No löytääkö Leiviskä Kyrönjoen varsilta noita lempääläisiä asuttajia? – Kyllä löytää.
Keskiaikaisessa Kyrössä oli muiden muassa neljä taloa, joiden nimi oli Lempoinen/Lempola, kaksi Mottista, Halkola, Hakkari, Hemminki, Hyövälti, Killi, Kokki, Kolkkinen, Kukko, Konsala, Köykkä, Toppi, Torkko, Tuisku ja Vaihmala. Kaikki hyvin perustein identifioitavissa Lempäälään päin. Vesilahden suuntaan vihjaavat esimerkiksi talonnimet Kaltsila, Söyrinki ja Tarkka.
Sitten on koko joukko Antiloita, Heikkilöitä, Tapoloita ja Seppälöitä, joita niminä ei ilman muita todisteita voi sitoa oikein millekään lähtöalueelle.
Leiviskä ei näytä olevan tietoinen, että Hämeeseen kohdistui 1000-luvun paikkeilla vahva ortodoksinen lähetystyö seurakuntineen. Tätä perua ovat esimerkiksi täkäläiset Pohto-nimet. Ne ovat ovat hämäläinen muoto ortodoksisesta kastenimestä Bogdan. On myös vaikeaa ratkaista, onko Piri-nimen lähtömuoto lähtinen Biri/Birger vai ortodoksinen Spiridon. Lempäälän Herralassa on ollut Ilkon talo, mutta edelleenkään ei ratkea, voitaisiinko Jaakko Ilkan esipolvien sukujuuret johtaa Lempäälään.
Muinaisen Kyrön nimistössä on monia kerroksia. Muinaissuomalaiset nimet ovat arvattavasti vanhimpia, jolloin ne olisivat kadonneen Kainuun (Etelä-Pohjanmaan entinen nimi) kulttuurin jälkiä. Ja erityisesti Isonkyrön germaaniset nimiainekset ovat niin omaperäisiksi muotoutuneita, että ne todistavat varhaisesta kauppakeskittymästä, melkeinpä pienestä satamakaupungista. Kun Hämeen kerrotaan ulottuneen ”suolamerestä suolamereen”, on oma johtopäätökseni, että se ulottui Isostakyrostä Porvooseen.
Juha Kuisma
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
