”Kun aatteesta tulee jumala, ihmisestä tulee piru ja elämästä helvettiä.” Kirjailija, runoilija, akateemikko ja kustantaja Paavo Haavikko osasi kiteyttää ajatuksiaan napakoiksi mietelauseiksi. Edellä oleva sitaatti on siitä oiva esimerkki. Kaikkien politiikassa toimivien pitäisi laittaa tuo lause seinälleen, ilmoitustaululleen tai jääkaappinsa oveen, siis sellaiseen paikkaan, mistä sen näkee joka päivä.
Haavikon toteamus on ajaton, mutta nyt myös erittäin ajankohtainen. Se antaa mietittävää äärilaidasta toiseen äärilaitaan ja myös niiden väliin sijoittuville puolueille. Voisin luetella eri puolueiden ajamat kapea-alaiset aatteet, mutta jätän sen lukijoiden tehtäväksi. Arviointinne tulos riippuu tietysti siitä, miten tiukasti olette itse kiinni siinä ainoassa oikeassa aatteessa.
Olen ennenkin kolumneissani tuonut esiin liian tiukan puoluepolitiikan ongelmat. Jos oma aate on tosiaan jumalan asemassa, kaikki muut edustavat silloin epäjumalia. Siitä seuraa, että ei voida tehdä niin kuin olisi järkevää, vaan pelkästään niin, mikä sopii meidän aatteellemme. Ymmärrän puolueiden tarpeellisuuden, mutta en ymmärrä kaivautumista niin syviin juoksuhautoihin, että sieltä ei näe todellisuutta. Yhteiskunnan kokonaisuus jää silloin epäselväksi ja kansalaisten tarpeet toissijaisiksi.
Kritiikkini kohdistuu siis tiukkaan aatteellisuuteen, koska se haittaa yhteisten asioiden hoitoa, mitä politiikan on tarkoitus olla. Vaarallisinta on, jos oma suppea aate on vailla konkreettista käsitystä asioiden todellisesta tilasta. Silloin eri tahoihin kohdistettu näennäinen myötätunto on vain ihanteiden sumentamaa höttöä, ja asioita nostetaan esiin oman suosion parantamiseksi.
Varsinkin kunta- ja aluepolitiikassa puolueiden raja-aidat pitäisi olla hyvin matalat. Jokaisella luottamushenkilöllä pitää olla tärkeimpänä aatteena oman kunnan tai alueen ihmisten hyvinvointi. Valtakunnan tasollakin on havahduttu puoluepolitiikan aiheuttamiin ongelmiin. Joiltakin tahoilta on jo todettu, että poliitikot saisivat pitää näppinsä erossa heidän asioistaan.
Esimerkiksi energia-alan ammattilaisilla on tulevaisuutta varten suuria suunnitelmia, ja he toivovat etteivät poliitikot sotkisi niitä. Peruskoulun ongelmista puhutaan myös paljon, ja opettajien toiveena on, että kukaan poliitikko ei enää haluaisi sulkaa hattuunsa, vaan heidän annettaisiin keskittyä opettamiseen.
Lopuksi ratkaisu työvoimapulaan. Viime vuonna kuntatyöntekijät olivat keskimäärin 20,7 päivää poissa töistä sairauden takia, siis keskimäärin yhden kuukauden työpäivät!
Eniten poissaoloja oli hoitoalan ammateissa, ja nyt valtaosa heistä on hyvinvointialueiden palveluksessa. Uutinen kertoi, että Pirhan työntekijöiden työtyytyväisyys heikkenee. Se ennakoi varmasti lisääntyviä sairauslomia.
Huono johtaminen on yleisin syy tyytymättömyyteen. Jos Pirhan johto ottaisi asian tosissaan, voisivat sairauslomat vähentyä ratkaisevasti ja työvoimapula helpottaisi.
Piikki
Kirjoittaja toivoo laaja-alaista ajattelua
