Lempäälässä on viime vuosina nähty hankkeita, joiden toteutus on viivästynyt valitusten takia.
Julkisesta hankinnasta on saattanut jäädä jollekin urakkakilpailun osapuolelle jotain hampaankoloon. Kun kilpailussa ei ole pärjätty, apuun on saatettu huutaa esimerkiksi markkinaoikeutta. Ja siihen on täysi oikeus: oikeusjärjestelmäämme on rakennettu mahdollisuus valittaa viranomaisten päätöksistä.
Joissain tapauksissa huutoon onkin vastattu.
Osasyy valituksiin on varmasti myös hankintoja tekevissä. Hankintaprosessit ovat raskaita, ja viranhaltijakaan ei välttämättä aina tiedosta, miten viimeisen päälle tarjouspyynnöt on valmisteltava. Kilpailutuksiin saatetaan myös sisällyttää paljon erilaisia ehtoja.
Pitäisikö siis kilpailutusten pelisääntöjä yksinkertaistaa? Valitukset ja niiden tutkiminen on hyvää laillisuuden valvontaa, mutta samalla voi tuntua, että ei asioiden hoitamista saisi näin jarruttaa. Päätöksen viipyminen saattaa pahimmillaan siirtää esimerkiksi koululaajennuksen rakentamisen aloittamista myöhemmäksi.
Ainakin kohteita voisi suunnitella niin, ettei yrityksille olisi liian vaikeaa laskea palvelun tuottamisesta niille aiheutuvia kustannuksia.
Kirjoittaja on Lempäälän-Vesilahden Sanomien toimittaja
