Sinnikkäästi olet tuonut esille kysymystä, mitä kunnan lukuisille taide-esineille kuuluu, missä ne ovat. Se on ollut kiinnostava ja huoltakin herättänyt kysymys monille kuntalaisille, jotka vuosien varrella ovat päässeet niitä näkemään tai tulleet muutoin tietoisiksi. Monet, joille asia on uusi ja tuntematon, ovat kiinnostuneet tietämään, mistä on kysymys.
Kiitos myös hallintojohtaja Riina Kivistölle selkeästä ja rauhoittavasta vastauksesta. Säilytys ja luettelointi on kunnossa eikä tarvitse olla huolissaan taide-esineiden joutumisesta ”huonoille teille”. Toivo niiden ”jälleennäkemisestä” säilyy.
Palvelukanavaa olen itsekin joskus käyttänyt, ja jokin asia on edennyt kiitettävästi. Koen sen kuitenkin aika tylyksi ja kankeaksi vuorovaikutusmuodoksi verrattuna keskusteluun. Ymmärrän, että työssä olevien aika on kortilla, mutta keskustelu ja mielipiteiden kuuleminen mitä todennäköisemmin tuottaa tietoa ja kokemusta, josta voi olla paljon hyötyä työtehtävien onnistumisessa. Se voi jopa ”isossa kuvassa” säästää kallista aikaa.
Siksi olen hiukan huolissani, mistä kertyy se tuiki tarpeellinen asiakasymmärrys, mikä virka- ja työtehtävien onnistumisessa on välttämätöntä. Asiakaskyselyt antavat tietoa vain kokemuksista kysytyn asian suhteen, mutta ne harvoin auttavat ymmärtämään kuntalaisten tarpeita ja odotuksia. Ajassa olevat ilmiöt kuten esimerkiksi nettiasiointi, päätöksenteon siirtyminen monijäsenisiltä luottamushenkilöorganisaatioilta entistä enemmän yksittäisille viranhaltijoille sekä henkilökunnan yhteisten kahvituntikeskusteluiden puuttuminen etätyön takia häivyttävät luontevan vuorovaikutuksen ja tiedonkulun.
Ajassa on elettävä, ja siksi peräänkuulutan vieläkin hienompia innovaatioita monisuuntaisen tiedonkulun parantamiseksi. Totta kai se perustuu digitaalisuuteen, mutta vie kauan aikaa ennen kuin kuntalaiset ovat yhdenvertaisessa asemassa vuorovaikutuksen suhteen. Toivon, että kunta luottamushenkilöt mukaan lukien, käyttäisivät paikallislehteä nykyistä enemmän tiedon välittäjänä ja keskustelun herättäjänä. Vaikka lehti ei tule kaikille, uudet asiat ja keskustelun aiheet leviävät yhteisissä kohtaamisissa laajalle, ja kansalaiset saavat vihiä ja vinkkejä siitä, mitä on tapahtumassa ja tietävät hakeutua uusien digitaalisten tietojen äärelle.
Kulttuuritapahtumista tuli juuri uusi tietoisku ja vastaavaa toivoisin myös kaikilta muilta hallinnon aloilta.
Reijo Fredriksson
