Nuoruus – tuo ihanan helppo, mutta niin kovin vaikea vaihe ihmisen elämässä! Se sisältää kasvamista. Kasvamista oman itsen kanssa, omana itsenä omaksi itseksi. Kasvaminen ei ole koskaan helppoa, eikä varsinkaan nuorena, jolloin etsitään itseä ja omaa paikkaa tässä maailmassa. Etsiminen aiheuttaa erilaisia tunteita, joiden kanssa nuori joskus voi joutua painimaan yksin. Tunteisiin voi liittyä ahdistusta siitä, kuka minä olen tai miksi maailma on niin kovin kummallinen.
Nuorta voi jännittää tulevaisuus, joka häntä odottaa. Voi tulla sydänsuruja, joista ei halua tai uskalla kertoa omille läheisille, kaverisuhteet voivat aiheuttaa huolta tai murhetta, murrosikään liittyvät muutokset omassa kehossa saattavat mietityttää tai nuorella voi olla paljon, paljon muutakin sellaista mielen päällä mistä haluaisi puhua jollekulle, mutta ei halua kenenkään läheisen siitä tietävän. Joskus huolien ja murheiden vyöry voi kasvaa niin suureksi, että nuori ei löydä enää itse tietä ulos ja ongelmat ovat kasvaneet jo liian suuriksi nuorelle itselleen kannettaviksi. Tämä kuormittaa nuorta, ja näkyy kertaantuvina ongelmina esimerkiksi jaksamisenaa koulussa tai sosiaalisessa elämässä. Jos ongelmat pääsevät kasvamaan niin suuriksi, että ne ovat jo kovin suuria vuoria, tarvitaan niiden yli kipuamiseen vahvoja tukitoimia.
Eri tutkimusten mukaan noin 20–25 prosenttia nuorista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä ja ne ovat koululaisten tavallisimpia terveysongelmia. Erilaisia häiriöitä voi olla useampia yhtä aikaa. (https://thl.fi/fi/web/
Tämä on huolestuttavaa, ja tähän pitäisi kiinnittää erityistä huomiota. Meidän pitäisi pitää huolta kasvavien lastemme ja nuortemme henkisestä hyvinvoinnista erityisen hyvin, ja panostaa etenkin varhaisen avun palveluihin. Nuorten itsensä mielestä palvelujen tulisi olla sellaisia, että niihin voisi astua mahdollisimman matalan kynnyksen kautta. Nykypäivää olisi myös apu netissä, yhtenä apukanavana voisi toimia esimerkiksi chat-linja suoraan psykiatrisen sairaanhoitajan ja nuoren välillä. Chatissa voisi kertoa pahasta olosta myös nimettömänä, jolloin kynnys edelleen madaltuu, ja se kaikkein tärkein tapahtuu: nuori uskaltaa purkaa pahaa oloaan pelkäämättä, että siitä seuraa hänelle ongelmia. Joskus kun oleellisinta ei ole nimi, vaan se, että joku kuuntelee ja on läsnä.
Helposti saavutettavat ja päivittäin saatavilla olevat nuorille kohdistettavat mielenterveyspalvelut olisivat tuiki tärkeitä Lempäälän kokoisessa kunnassa, jotta nuoret saisivat avun silloin kun avun tarve on olemassa. Nopeasti saatavilla olevan avun kautta nuoren on helpompi lähteä kertomaan murheestaan, joka toivottavasti tällöin ei pääse kasvamaan vuorenkokoiseksi. Silloin, kun nuorelle tulee tarve pyytää apua, hänen tulee saada sitä juuri silloin eikä vasta ensi torstaina jolloin työntekijä on seuraavan kerran paikalla. Siihen mennessä nuori on ehtinyt jo ajatella, että ”ei tämä mun murhe sit ollutkaan niin iso ja kyllä mä vielä pärjään”. Kun ei hän ihan oikeasti välttämättä pärjää.
Hanna Kairimo
Mielenterveys- ja päihdehoitotyöhön suuntautunut sairaanhoitaja ja äiti
Yhteisövaliokunnan jäsen
Kunnanhallituksen varajäsen, kunnanvaltuuston varajäsen
