30.9. ilmestyneessä L-VS:ssa oli erinomainen artikkeli ylinopeuksista. Valitettavasti totuus on juuri kuten mittaukset toivat esille, ehkä jopa karumpi.
Vanattarantien ja erityisesti sen Tampereentien risteyksen jälkeisellä osuudella Tampereentieltä kääntyvillä autoilla ja mopoilla on valtava tarve kiihdyttää alamäkeen. Neljänkympin rajoitus ylittyy jo parissa sekunnissa hieman laiskemmallakin moottorilla. Kiihdytys tuo varmastikin kuskille suunnatonta mielihyvää, kun kerrankin pääsee lujaa.
Vaaranpaikkoja tunnistan kolme. Ensimmäinen ja vaarallisin on bussipysäkki, jolle ei johda suojatietä eikä jalkakäytävää. Toinen on risteykset, joissa näkyvyys sinänsä on hyvä, mutta kun kulkuneuvojen vauhti on yli 60 km/h, niin reaktioaika on hyvin lyhyt. Kolmas on jalkakäytävä tien reunassa, jossa kulkee kymmeniä alakouluikäisiä ja nuorempia joka päivä potkulaudoilla, kävellen ja pyörällä. Toivottavasti lapset kulkevat rotvallin oikealla puolella eivätkä horjahtaisi tien puolelle.
Tällä kohdalla Vanattarantietä nopeusrajoitus on 40 km/h. Mikä on paras ratkaisu: kavennus, hidaste, suojatiet, jokin muu?
Vastaavia ylinopeuspaikkoja ja vaaranpaikkoja on artikkelin mukaan lukuisia eikä kaikkia voi kerralla korjata, ja huutoäänestys on huonoin mahdollinen lähestymistapa. Ehdotan kunnalle kohteiden kartoitusta, suunnittelua parhaiden käytäntöjen kokemusten pohjalta ja systemaattista toteutusta. Näin parin kolmen vuoden aikana pahimmat paikat tulee tehtyä järkevällä tavalla. Kun paketoi kohteita nipuiksi, säästetään urakoinnissa aikaa ja rahaa.
Kaj Råtts
