Sote-uudistus on oiva tilaisuus parantaa ikäihmisten asumis- ja hoivapalveluiden laatua ja kattavuutta. Kaikille vanhuksille pitää pystyä takaamaan mielekäs, yksilöllisten toiveiden- ja tarpeiden mukainen asumis- ja hoivamuoto. Mitään asumismuotoa ei pidä suosia systemaattisesti.
Jos vanhuksen toimintakyky on niin rajoittunut, että hän ei pysty kotona elämään kivutonta, laadukasta ja turvattua elämää, hänen on saatava palvelukoti- tai laitospaikka viivytyksettä. Jos hän taas pärjää ja haluaa asua kotona kotiavun turvin, kotiavun käyntejä pitää pystyä tarjoamaan tarpeeksi ja käynneille on varattava riittävästi aikaa. Terveydenhuollon ammattilaisten pitää arvioida kotihoitokäyntien riittävyyttä aina tarkoin yhdessä asiakkaan ja hänen omaistensa kanssa.
Liian usein saamme lukea ikäihmisten huonosta kohtelusta ja hoivasta asumisyksiköissä. Asumisen ja hoivan kilpailutuksissa laatu ja asiakkaiden tarpeet onkin jatkossa nostettava keskeiseen asemaan pelkän hinnan sijaan.
Sekä yksityisten että julkisten vanhuspalveluiden laadun valvontaa on tehostettava. Valvonnasta vastaavien hyvinvointialueiden tulisikin kerätä asiakaspalautetta aktiivisesti sekä palkata valvontakoordinaattoreita arvioimaan ikäihmisten palvelujen saavutettavuutta ja laatua.
Yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Gröger on laskenut, että käytämme Suomessa väkilukuun ja bruttokansantuotteeseen suhteutettuna rahaa vanhuspalveluihin huomattavasti muita Pohjoismaita vähemmän. Meilläkin olisi varaa hoitaa vanhuksemme paremmin. Kyse on jälleen kerran arvovalinnasta.
Tiina Wesslin, Lempäälä
kunnanvaltuutettu, aluevaaliehdokas (vihr.)
