Lempäälän kunnan vuoden 2022 arviointikertomuksesta tarkastuslautakunta kiinnittää huomiota opetusryhmien kokoon sekä erityisopetuksen järjestelyjen tuomaan lisäresurssitarpeeseen: ”Koska opetus- ja kasvatuspalveluissa henkilöstöllä on merkittävä rooli, on tärkeää kiinnittää huomiota henkilöstön työhyvinvointiin, työtyytyväisyyteen ja henkilöstön vaihtuvuuden minimointiin.”
Kiitän tarkastuslautakuntaa huomiosta. Koulumaailman ammattilaiset ovat jo pitkään tuoneet esiin huolta etenkin siitä, että meillä on jopa 25−26 oppilaan opetusryhmiä. Mitä suurempi ryhmä, sitä vaikeampaa on tarjota oppilaalle yksilöllistä ja riittävää tukea tai ohjaamista. Suuren ryhmän joukkoon yksittäinen oppilas hukkuu, etenkin jos samassa ryhmässä on muutakin haastetta.
Opettajan tehtävä ei ole vain opettaa, vaan tärkeä osa opettajan työtä on myös lapsen tai nuoren kohtaaminen.
Jokainen oppilas ansaitsee oman hetkensä ja sen, että häntä ohjaavalla aikuisella on juuri hänelle riittävästi aikaa.
On hyvä myös huomioida, että oppilaiden koko kasvaa samalla, kun heille tulee ikää lisää. Esimerkiksi 25 15-vuotiasta oppilasta voi olla ahtaalla luokkatilassa, jota ei ole mitoitettu 25 oppilaalle.
Meillä puhutaan paljon nuorten pahoinvoinnista ja levottomuudesta. Meillä puhutaan paljon myös siitä, että haluamme toimia nuorten parhaaksi siten, että käytämme kaikki keinot auttaaksemme nuoriamme kasvamaan turvallisessa ja huolehtivassa ilmapiirissä. Meillä puhutaan paljon myös arvovalinnoista, etenkin silloin kun kunnan niukoista rahoista jaetaan rahaa eri palveluihin.
Meillä puhutaan paljon myös siitä, että haluamme olla haluttu ja hyvämaineinen työnantaja. Tällä hetkellä, valitettavasti, maineemme ei ole paras mahdollinen. Koetaan, että huolta ammattilaisten jaksamisesta ei kuulla eikä kuulla myöskään huolta nuoristamme. Kouluissa levottomuus lisääntyy, ja samaan aikaan ihmetellään, millä tilanne saadaan rauhoittumaan. Näen, että ryhmäkoot voisivat olla yksi avain.
Emme kuntana varmastikaan halua olla työnantaja, jonka ei koeta kuuntelevan tai etsivän ratkaisuja. Emme varmastikaan halua myöskään olla työnantaja, joka ei pysty tarjoamaan työntekijöilleen tunnetta siitä, että hän riittää tehtävässään ja pystyyn suoriutumaan siitä niin, että voi olla itse tyytyväinen.
Kysyin Lempäälän kunnanvaltuuston kokouksessa 14. kesäkuuta milloin on koulujen vuoro. Milloin tulee se hetki, jolloin haluamme panostaa siihen, että kouluissamme opetusryhmät ovat oikeasti sen kokoisia, että opettajan on hyvä siellä opettaa ja oppilaiden hyvä olla? Milloin avaamme silmämme ja ymmärrämme, että koulu ei ole vain koulu, vaan paikka, jossa nuoret kasvavat ja opettelevat elämisenkin taitoja? Sitä on vaikea opetella, jos on tunne, että jää jalkoihin. Jään odottamaan vastausta. Ja ennen kaikkea tekoja.
Hanna Kairimo
Lempäälän kunnanvaltuutettu, sdp
