15-vuotias kissani alkoi oirehtia viikonloppuna. Oli nieleskelyä, yskimistä, tukkoisuutta ja suoliston arkuutta. Kuumetta ei ollut, suussa ei näkynyt mitään ja kissan vointi ailahteli tavanomaisesta selkeästi huonovointiseen.
Maanantaina 3. heinäkuuta sain ajan Vesilahteen kunnaneläinlääkärille, joka rauhoitti kissan ja avustuksellani alkoi tutkia, näkyikö esimerkiksi kissan kitalaen takana jotakin ylimääräistä, kuten ruohonkortta. Hoitajaa ei eläinlääkärillä vastaanotolla ollut auttamassa, toisin kuin aina yksityisellä puolella.
Teimme sitten kanyyliletkusta leukoihin viritelmän, jonka avulla nostin kissan päätä, toisella kädellä pidin niskasta kiinni varoen samalla, etteivät hengitystiet tukkeutuneet.
Kahden tunnin tutkimisen jälkeen emme olleet hullua hurskaampia. Suolistossa tuntui mahdollisesti jotakin ylimääräistä, mutta vastaanoton ultra oli niin onneton, ettei siitä ollut mitään apua asian selvittämisessä. Muutkaan eläinlääkärin välineet eivät olleet otolliset pieneläimen tutkimiseen, mikä kieltämättä herätti ihmetystä. Ei kai nyt esimerkiksi tarpeeksi pieni peili voi maksaa niin paljon, ettei kunnan puolelta eläinlääkärille sellaista voisi hankkia?
Nyt on keskiviikko-aamu ja odottelen edelleen verikokeiden tuloksia. Verikokeet lähetetään ulkopuolelle, joten niissä kestää. Eläinlääkärille jätin soittopyynnön, koska on selvää, että kissa tarvitsee apua, mutta on harmillista jos verikokeet joudutaan taas ottamaan uudestaan vain, koska tuloksissa kestää kunnan puolella luvattoman kauan.
Kysynkin Pirtevalta, onko teidän tapanne tukea nuorta osaavaa eläinlääkäriä työssään ihan kohdillaan? Oletteko edes käyneet vastaanotolla kertaakaan katsomassa, millaisella välineistöllä eläinlääkärin pitäisi työtään tehdä pieneläinten parissa? Luulisi, että edes kunnollinen ultra olisi tänä päivänä kunnankin vastaanotoilla itsestäänselvyys.
Eikö ole naurettavaa, että tarvitaan ulkopuolista laboratoriota jo pelkän tulehdusarvonkin mittaamiseen? Entä joutuuko yksikään lääkäri työskentelemään ihmisten parissa ilman koulutettua hoitajaa apunaan? Miten tällaiseen käsittämättömään tilanteeseen on edes ajauduttu?
Olisiko teidänkin aika siirtyä 2000-luvulle ja tarjota todellista apua myös kuntalaisten pieneläimille? Muuten on parempi myöntää reilusti, etteivät lemmikit teiltä apua saa ja sanoa se selvästi myös apua hakeville lemmikinomistajille.
Annika Eronen
Lempäälä
