Lempääläiset Kaarina Halmes ja Marja-Leena Hiironmäki haastoivat kuntalaisia osallistumaan roskatalkoisiin. Talkoita järjestävät myös monet yhdistykset. Lisäksi useat kuntalaiset ovat ottaneet tavakseen käydä roskakävelyillä tai kuljettavat ulkoillessaan roskapussia taskussaan, johon voi kerätä matkan varrelle kertyneet jätteet. Roska päivässä -kampanjasta lähtenyt ajatus oman ympäristön siistimisestä voi hyvin.
Surullista on, että näille kampanjoille ja talkoille on niin paljon tekemistä. Tienvarsille ja ympäristöön jätetään uskomattoman paljon roskia. Vaikka roska-astioita olisi kuinka tiheässä, käärepaperit ja eväsroskat eivät tunnu osuvan niihin. Varislintujen levittämät roskikset ovat pieni sivujuonne, syyllisiä roskaamiseen ovat yksinkertaisesti roskaajat.
Suomi ja sen kuntakeskukset Lempäälä sekä Vesilahti mukaan lukien eivät ole erityisen siistejä. Usein roskaajat pitävät oman tilansa, eli autonsa roskattomana. Siivous vain tapahtuu väärin pudottamalla välinpitämättömästi roskat yksinkertaisesti auton ikkunasta sinne, minne ne nyt sattuvat osumaan.
Julkinen sormen heristely tuntuu vähän nololta. Tunnustan silti, että roskaaminen ärsyttää suunnattomasti. Välinpitämättömyys yhteistä ympäristöä ja siinä eläviä luontokappaleita kohtaan on asia, jota vaan en pysty ymmärtämään. Osallistutaan yhdessä roskatalkoisiin, mutta mistä löytäisi viisasten kiven, ettei niitä enää tarvittaisi? Siihen ei taida vastausta löytyä.