Muutimme Pirkanmaalle pääkaupunkiseudulta reilu viisitoista vuotta sitten lähinnä sään vuoksi. Halusimme merituulen riepotuksesta sisämaahan ja ennen kaikkea halusimme kunnollisen talven. Muutamaksi vuodeksi saimme toivomamme, mutta ilmastokriisin edetessä on tullut selväksi, että muuttoliikkeemme talven perässä olisi pitänyt olla sataakuuttakymmentä kilometriä suurempi.
Uutisissa on viimevuosina kauhisteltu milloin minkäkin luonnonmullistuksen tuhoja ja jälleenrakentamisen hintaa. Tammikuussa vuorossa olivat Los Angelesin maastopalot. Vaikka katastrofit seuraavat toisiaan, ei ilmastokriisin hillitsemiseen tunnu löytyvän rahaa eikä motivaatiota. Seurausten korjaaminen on harvoin halvin tai tehokkain ratkaisu. Syihin vaikuttamalla voisi ehkäistä tulevia katastrofeja, jälkipyykkejä korjailemalla saamme varautua tekemään samaa kerta toisensa perään.
Kirjaa lukiessa meillä heräsikin keskustelu myös siitä, miten entisajan ihmisillä on sentään puolustuksenaan tiedon puute. Kun tulevat polvet joskus lukevat vastaavia kertomuksia meidän ajastamme, millä heidän pitäisi yrittää puolustaa meidän toimintaamme? Meillä on yllin kyllin tietoa tekemistemme vaikutuksista, mutta emme silti tee toisin, koska se on vaivalloista tai epämukavaa.
Toki vaateostosten kaltaiset yksilötason ponnistelut ovat piperrystä, mutta monen yksilön pipertämisellä on jo väliä. Pieniä päätöksiä tekevä voi vaikuttaa pieniin päätöksiin, isoja tekevä isoihin ja itseensä on aina helpointa vaikuttaa.
Paikallisesti väliä voi olla hyvinkin pienellä tekemisellä. Me saimme viime kesänä pihallemme aiempaa enemmän perhosia ja muita pörriäisiä, kun istutimme alle kymmenen neliön läntille nurmikon sijasta sekalaisia kukkien siemeniä. Tontin kokoisessa ekosysteemissä pipertämisen tulos näkyi heti. Kukat ja perhoset olivat kauniita ja nurmikonleikkuu-urakkakin pieneni muutamalla neliöllä.
Tiina Harvia
