Ehkä alkujaan hyvää tarkoittavasta viestivälineestä, sähköisestä reissuvihkosta, Wilmaksi kutsutusta, on muodostunut nykyvanhempien painajainen. Oli se silloin meidän kouluaikana vanhempien elämä helppoa, kun me itse tiesimme mitä koulussa tapahtuu ja mitä sinne pitää ottaa mukaan.
Kun kirjaudun koneelle ja aukaisen koululaisteni Wilman, vastaani pölähtää viestien tulva: Yhdelle perjantaiksi tikkari, toiselle sininen paita väripäiväksi, yhdelle nyyttärievästä palkinnoksi rauhalliseksi muuttuneesta ruokailukäyttäytymisestä, peuhapäiväksi pulkka, ystävänpäiväksi vaaleanpunaisia vaatteita, enkun koe huomenna, eväät uimahallipäivää varten, kuivia sukkia jemmaan, pillimehua, muovipussi, vanhoja tavaroita perinnepäivään – mitä vielä! Täitiedote jokaiselle lapselle erikseen. Erillisviesti koko koulun oppilaille siitä, että nyt on aloittanut uusi saksan opettaja ja hän vastaa puhelimeen 8–16 välissä. Luistimet perjantaiksi. Jollakin on tullut naapuriluokan pojan kanssa jotakin kinaa ja jonkun naamaan on tullut naarmu. Ei kuitenkaan niin iso, että olisi tarvinnut viedä lääkäriin. Toisinaan pitkiä sepustuksia siitä, miten me nyt toisaalta niin ja toisaalta näin. Kolminkertaiseksi venytettyjä, noin ystävällisyyden vuoksi useasta suunnasta pyöriteltyjä jaarituksia.
Tuohtumukseni ei ole henkilökohtainen kenellekään yksittäiselle viestittäjälle. Jokainen viestin lähettäjä on varmasti hyvää tarkoittava, ja pitkäsanaisuudessaan tahtoo kertoa meille kouluelämästä ulkona oleville vanhemmille jotain sellaista, mistä olettaa kotien hyötyvän.
Wilma-viestintä on kallista myös työnantajille. Uudesta viestistä tulee välittömästi tiedote vanhempien sähköpostiin. Sen jälkeen vanhempi kirjautuu järjestelmään ja lukee viestin. Jos esimerkiksi 600 lapsen koulussa saman työnantajan, vaikkapa kunnan, palveluksessa olisi 600 vanhempaa, ja jokainen heistä aukaisee ja lukee viestiä työaikana 2 minuuttia, on Wilma-viestiä luettu yhden työnantajan laskuun 20 tuntia. Pitää olla jotain aika tärkeää, että on varaa maksaa tuostakin. Ja vielä seuraavasta, yhtä tärkeästä.
Koulujen alkaessa, arvoisat opettajat: pyytäisin huolellisesti pohtimaan Wilma-viestintää, tiivistämään päivittäiset silppuinfot viikkoviesteiksi ja palauttamaan käyttöön myös vanhojen hyvien reissuvihkojen myötä lapsen oman vastuun koulunkäynnistä.
Reppujen pakkailija
