Mustetta mielen vesilasiin

Hyvä ystävä kuuntelee tarkasti ja kirkastaa sumuiset ajatukset. Hyvän ystävän kanssa voi jakaa inhottavimmatkin ajatuksensa.

Pertti Salovaaralle tällainen ystävä on runo.

Salovaara kirjoittaa, koska se auttaa. Kirjoittamalla saa tiukemman otteen elämästä. Runoilu tyynnyttää mielen tuulenpuuskia ja kuohuvia vaahtopäitä.

Runot syntyvät Salovaaralta kuin itsestään. Niin oli jo teinipoikana. Hän kirjoitti ensimmäiset säkeensä 16–17-vuotiaana lukiolaisena, mutta julkiseen levitykseen tekstit eivät päätyneet.

Nyt nuo nuoruuden runot lähinnä huvittavat Salovaaraa. Toki hän ymmärtää itseään teininä.

– Se oli silloin se, sellaista nuoruuden tuskaa. Johonkin ne tunteet piti purkaa.

 

Vuonna 2008 kansanedustaja Pertti Salovaara vetäytyi työelämästä. Hän jäi sairaslomalle eikä enää palannut eduskuntaan. Julkisuudessa Salovaara on puhunut avoimesti ongelmistaan. Hän on kertonut kärsineensä maanisdepressiivisyydestä, masennuksesta ja työuupumuksesta.

Keskellä mustaa elämänvaihetta runojen kirjoittamisesta alkoi muodostui henkireikä. Aluksi Salovaara kaatoi huonoa oloaan pöytälaatikkoon. Syntyi lyhyitä runoja ja pitkiä runoja. Joihinkin hän oli tyytyväinen, joihinkin ei.

Pian hän huomasi, että kun tuntemuksen saa kiteytettyä paperille, se helpottaa oloa. Ikään kuin tuntemuksensa pystyisi jakamaan jollekin, vaikka kyse oli vain paperinpalasta tai kännykän muistiosta.

Hyvänolon tunne valtasi kropan, kun kirkas lause antoi hahmon ikäville ajatuksille. Tuska siirtyi paperille. Esimerkiksi näin: ”Joku tiputtaa mustetta mielen vesilasiin.” Myöhemmin tämä lause päätyi Vastustaa-kirjan runoon nimeltä Depressio.

 

Ei Salovaara vain itseään varten kirjoita. Hän halusi julkaista runokirjan, sillä uskoo, että Suomi on täynnä samanlaisten ongelmien kanssa painivia ihmisiä.

– Vaikka mielialalääkkeitä syöviä on satoja tuhansia, jokainen kuvittelee olevansa ongelmiensa kanssa yksin. Ajatellaan, että kukaan ei tunne samalla tavalla kuin minä. Paskapuhetta, Salovaara sanoo.

Masennuksen alkuvaiheessa moni kysyy, että miksi juuri minulle kävi näin. Paha olo tuntuu ainutlaatuiselta.

– Mutta ei tässä niin uniikkeja olla. Meiltä kaikilta löytyy samankaltaisia oireita ja yhdistäviä tekijöitä.

Salovaraa kertoo saaneensa kirjastaan hyvää palautetta ihmisiltä, jotka ovat kompastelleet elämässään. Se lämmittää esikoiskirjailijan mieltä.

 

Kun kuuntelee Salovaaraa, ei ole vaikea arvata, millainen kirja Vastustaa on tyyliltään. Lause on kirkas, tiivis ja suoraviivainen, jopa aforisminomainen.

Salovaara sanoo, ettei ole koskaan innostunut mistään taidehiippailusta. Hänen mielestään tekstien pitää olla kollektiivisia. Sitä parempi, mitä useampi ymmärtää, mistä runossa puhutaan.

– Tykkään, että runoudessa annetaan kipinä, joka lähtee roihuamaan lukijan mielessä. En halua viedä tulkinnan iloa pois. Se on yksi syy, miksi teen lyhyitä tekstejä.

Myös Salovaaran kirjoittaminen alkaa kipinästä. Usein padot aukaisee yksi sana – vaikkapa risumetsä tai sänkipelto.

Samalla sanojen luomat kuvat ovat Salovaaralle tärkeitä. Hänen kirjassaan luut rutisevat ja sirkkeli sahaa selkärankaa. Nämä kuvat ovat kummunneet henkisen tuskan aiheuttamista fyysisistä kokemuksista.

– Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Kun mieli on kipeä, niin myös ruumis kärsii, sanoo Salovaara

– Sitä voi tuntea ihan oikeasti paineen tai painon, jonka alle kokee olevansa. Masentunut usein kävelee lysyssä ja luomet alas painuneina.

 

Runokirja ei ole uuden alku. Pertti Salovaaralle kirja on osa jatkuvaa prosessia. Toinenkin kirja saattaa vielä joskus ilmestyä, kuka tietää.

Tulevaisuuttaan hän ei ajattele.

– Olen oppinut olemaan suunnittelematta elämääni. Aina sitä kuitenkin päätyy jonnekin, minne ei olisi ikinä uskonut päätyvänsä.

Salovaara ei kykene eikä uskalla haaveilla tulevasta.

– En toivo tulevaisuudelta yhtään mitään. Minulla ei ole haaveita, menen takki auki seuraavaan päivään.

Kun ei katso koko ajan tulevaisuuteen, elää täysillä hetkessä. Siihen Salovaara sanoo kykenevänsä paremmin kuin koskaan. Ja kyllä biljardin peluuta harrastava Salovaara yhden pienen toiveenkin uskaltaa päästää ilmoille.

– Toivon, että biljardikaudella tulee voittoja enemmän kuin häviöitä. Se on sopivan kokoinen toive.