Jo portilla käy selväksi, että täällä asuu joku, jolla on käsillä tekemisestä innostuneen idearikkautta. Keltaisen puutalon edessä on suuria mosaiikkipalloja, joiden pintaa koristavat kirjavat keramiikkapalat. Vanhat pyyhkeet ovat jäykistyneet betoniruukuiksi ja varvut ovat kietoutuneet yhteen sydämenmuotoiseksi kranssiksi.
Pihan puolelta paljastuu muutakin mielenkiintoista. Seinustojen varjoissa ja puiden oksilla on pieniä ihmisenkaltaisia hahmoja, jotka lähempi tarkastelu paljastaa ilmeikkäiksi maahisiksi. Talon emäntä, Vesilahden ja Urjalan rajalla Kehrossa asuva Pirjo Hasari tekee luovasti käsillään.
Pirjo Hasarin käsissä syntyy töitä niin metallista, puusta kuin betonista. Töissään hän hyödyntää kierrätysmateriaaleja.
– Kirpputorilla pidän aina silmät auki. Katson kaikkea sillä silmällä, mitä siitä voisi syntyä. Aina en edes tiedä, mitä etsin. Joskus ideat syntyvät siinä hetkessä.
Persoonalliset työt paitsi piristävät pihaa, ovat ne myös hyötykäytössä: kirpputorilta löydetty helmiverho pyrkii pitämään peurat pois kukkien kimpusta.
Kädet käyvät koko ajan
Käsillä tekeminen on ollut aina vahvasti läsnä Pirjo Hasarin elämässä. Virkkuukoukku tuli tutuksi jo lapsuuskodissa, kun naapurin vanha emäntä opetti hänet virkkaamaan.
– Minulla on edelleen aina joku työ käsissä, virkkaan tai kudon.
– Haluan aina vain kokeilla erilaisia materiaaleja ja katsoa mitä saan niistä aikaiseksi. Kyllä minulla jossakin on tunne, että jotain käsillä tekemistä täytyy aina olla.
– Käsitöitä tehdessä voin antaa mielikuvitukselleni vallan. Kun aloitan työn, en koskaan tiedä, mikä on lopputulos. Minulla harvoin on valmista suunnitelmaa tai se ei ainakaan ole viimeistä kohtaa myöten valmis. Työni muotoutuvat tehdessä ja niistä tulee sellaisia kuin tulee.
Puoliso Markku Anttila auttaa tarvittaessa, esimerkiksi hitsaustöissä, ja iso kimppu harjaterästä onkin seuraavaksi odottamassa Markun käsittelyä.
Markku Anttila itse harrastaa vanhoja autoja ja niiden laittoa. Pihasta löytyy useampi entisöity ajopeli ja yksi menetetyksi luultu tapaus. Vanha Moskvitš meinasi jo mennä romuksi, mutta on saanut uuden elämän kukkalaatikkona.
– Paljon saisi valmiina kaupasta, mutta eivät sellaiset jutut sovi tänne. Tämä on entinen maatila, jonka pihaa ei ole mitenkään silitelty. Mikään viivasuora ei tänne siis sovikaan, Anttila toteaa.
